Oireyhtymä

Oireyhtymä on kliininen termi, jolla viitataan oireiden ja löydösten ryhmään, jotka esiintyvät yhdessä ja joiden perusteella voidaan epäillä tai vahvistaa tiettyä sairautta, häiriötä tai tilaa. Oireyhtymä ei sinänsä määritä yhtä yksittäistä taudin syytä, vaan sen taustalla voi olla monia etiologioita, kuten geneettisiä poikkeavuuksia, kehityksen häiriöitä, infektioita, autoimmuunireaktioita tai ympäristötekijöitä.

Vakiintuneita esimerkkejä ovat Marfanin oireyhtymä, Downin oireyhtymä sekä Sjögrenin oireyhtymä, joiden tunnusomaiseksi piirteeksi koetaan moninaiset ja usein systeemiset oirekokonaisuudet. Oireyhtymät voivat olla synnynnäisiä tai hankittuja; joillekin on taustallaan geneettinen alttius, toisille ne kehittyvät myöhemmin elämässä. Diagnostikassa korostuvat kliininen arviointi ja potilashistoria, joita tukevat laboratorio- ja kuvantamistutkimukset sekä geneettinen tutkimus, kun sen hyöty on suunnitelmallista.

Hoito on kohdennettua ja pyritään lievittämään oireita sekä estämään taustalla olevan tilan komplikaatioita. Hoitomääräykset ja seuranta riippuvat siitä, mikä oireyhtymä on kyseessä, sekä yksilön terveydentilasta ja hoitomyönteisyydestä. Ennuste vaihtelee suuresti ja riippuu sekä taustalla olevasta sairaudesta että hoitokokonaisuudesta. termi korostaa liittyneiden oireiden kokonaisuutta sekä tarvetta kokonaisvaltaiselle arvioinnille.