infrapunatunnistimet

In infrapunatunnistimet ovat laitteita, jotka havaitsevat infrapunasäteilyä eli lämpöenergiaa, jota kaikilla kappaleilla on. Niiden avulla voidaan havaita lämpötilojen eroja, muodostaa lämpötilakuvia tai tunnistaa liikettä ympäristössä. Usein niitä käytetään turvallisuus-, automaatio- ja teollisuusjärjestelmissä sekä kuluttajatuotteissa.

PIR-tunnistimet (passiiviset infrapunatunnistimet) ovat yleisimpiä kotikäytössä. Ne käyttävät pyroelectric- tai termopilekennoa, joka reagoi lämpötilakuvion muutoksiin. Kun lähestyvä kohde muuttaa säteilevää lämpökuviota, syntyy sähköinen signaali ja järjestelmä reagoi. PIR-tunnistimet ovat passiivisia, eivätkä ne lähetä omaa infrapunasäteilyä.

Lämpötilan mittaukseen ja lämpökuvaukseen tarkoitetut infrapunatunnistimet perustuvat termopile- tai bolometrisiin kennoihin sekä mikrobolometreihin. Näiden kennot voivat tuottaa lämpötilaan perustuvan kuvan tai mittaustiedon kohteesta. Useimmat mikrobolometriset kuvantajat ovat uncooled-tyyppejä, ja ne toimivat pääasiassa LWIR-alueella (noin 8–14 μm). Niiden avulla voidaan erottaa kohteet taustasta sekä analysoida lämpötilamuutoksia tarkasti.

Käyttökohteita ovat turvallisuus- ja liiketunnistus, rakennusten energiankulutuksen valvonta, teollinen prosessivalvonta sekä ajoneuvoihin liittyvät yö- ja lämpökuvat. PIR-tunnistimet ovat edullisia ja nopeita, mutta altistuvat virhehälytyksille eläinten, ilmanvirtauksien ja kuumien pinnojen vuoksi. Lämpökuvaukselliset tunnistimet tarjoavat tarkemman lämpötiedon ja kohde-erottelun, mutta voivat olla kalliimpia ja vaativat kalibrointia.