ulkomaalaisuus

Ulkomaalaisuus on Suomessa käytetty termi, joka viittaa siihen, ettei henkilö ole Suomen kansalainen. Käytännössä se kuvaa tilannetta, jossa yksilö asuu tai oleskelee Suomessa mutta ei kuulu Suomen kansalaisuuteen. Termiä käytetään sekä arkipäiväisessä kielessä että virallisissa yhteyksissä, ja se voi viitata sekä yksittäisen henkilön oikeudelliseen asemaan että laajempaan maahanmuuttoon liittyvään keskusteluun.

Sosiaalis- ja oikeudellinen kehys: Suomessa ulkomaalaisuutta säädellään pääasiassa ulkomaalaislailla sekä väestötietolainsäädännöllä. Ulkomaalaisasioita hoitavat viranomaiset käsittelevät maahanpääsyn, oleskeluluvat, työnteon oikeudet sekä turvapaikka- ja muiden suojelupäätösten hakemukset. Yleensä ulkomaalaisen oleskelun edellytyksenä on oleskelulupa eri tarkoituksiin, kuten työhön, opiskeluun, perhesiteisiin tai humanitaarisiin syihin. Euroopan unionin jäsenmaat voivat vaikuttaa ulkomaalaisiin oikeuksinansa, sillä EU-kansalaiset voivat yleensä oleskella ja työskennellä Suomessa vapaasti, ja heillä on oikeuksia muun muassa osallistua tietyille vaaleille.

Oikeudet ja velvollisuudet sekä integraatio: Ulkomaalaisilla on pääsääntöisesti samanlaiset peruspalveluiden käyttöoikeudet kuin muilla asukkailla, kun heidän oleskelunsa on laillistettu. Osa palveluista voi kuitenkin edellyttää tiettyä oleskelutilaa tai ilmoittautumista väestötietoihn. Pitkällä aikavälillä oleskelun tarkoitus ja kielitaidon kehittyminen voivat vaikuttaa integraatioon ja mahdollisuuksiin saada pysyvä oleskelulupa tai hakea Suomen kansalaisuutta.

Kansalaisuus ja tilastointi: Suomeen tarkoituksellisesti rakennettuun kansalaisuuteen tähtäävän naturalisaation ehtoja ovat jatkuva oleskelu, kieli- ja kansalaisuustiedot, sekä viranomaismääräykset. Ulkomaalaisten määrä ja monimuotoisuus ovat viime vuosikymmeninä kasvaneet, mikä on vaikuttanut politiikkaan, koulutukseen ja työmarkkinoihin liittyviin käytäntöihin.

See also: Citizenship, Immigration, Aliens Act, North European migration.