ulkoilutilojen

Ulkoilutilojen on suomalainen termi, jota käytetään kaupunkisuunnittelussa, arkkitehtuurissa ja julkisessa hallinnossa kuvaamaan ulkoiluun tarkoitettuja tiloja ja rakenteita. Termi kattaa sekä yleiset ulkoilutilat, kuten puistot ja aukiot, että yksityisten toimijoiden tilat, joita käytetään virkistykseen, liikkumiseen ja rentoutumiseen. Tyypillisiä elementtejä ovat katokset ja paviljongit, istuinalueet, valaistus sekä kulkuväylät ja esteettömyys. Tilat voivat sisältää WC-tiloja, ulkoilulaitteita ja leikkikenttiä sekä infopisteitä ja säänkestäviä suojarakenteita.

Suunnittelussa ja ylläpidossa korostuvat saavutettavuus, turvallisuus, ilmasto-olosuhteisiin varautuminen ja kestävyys. Tavoitteena on esteetön pääsy ja selkeä ohjaus; turvallisuudessa kiinnitetään huomiota näkyvyyteen, liukuesteisiin ja tarvittaessa rajoihin. Ilmasto-olosuhteisiin liittyy talvi- ja kesäkausien vaihtelut sekä niiden vaatima kunnossapito; materiaalivalinnoissa suositaan kestävyyttä ja vähäistä ylläpitoa; sade- ja vedenpoistomääräykset sekä kasvillisuuden hallinta parantavat toimivuutta. Ympäristövastuullisuutta voidaan tukea läpäisevillä päällysteillä ja energiatehokkaalla valaistuksella.

Toimintaa ja sääntelyä koskeva konteksti määräytyy usein paikallisesta kaavoituksesta sekä rakennusmääräyksistä ja saavutettavuusstandardien soveltamisesta. Ulkoilutilat ovat yleensä kuntien, koulujen tai yritysten vastuulla riippuen tilojen omistuksesta ja käyttötarkoituksesta. Huolto ja kunnossapito rahoitetaan julkisista varoista, koulun tai yrityksen budjetista tai yksityisen hallinnoinnin kautta.