työmotivaatioon

Työmotivaatio tarkoittaa psykologista voimaa, joka saa henkilön aloittamaan, suuntaamaan ja jatkamaan työhön liittyviä toimintoja kohti asetettuja tavoitteita. Se kuvaa sekä ihmisen halua tehdä töitä että valmiutta paneutua tehtäviin ja kärsivällisyyttä niiden kautta menestyä. Motivaatio voidaan jakaa sisäiseen (intrinsinen) ja ulkoiseen (extrinsinen): sisäinen motivaatio kumpuaa työn itsensä mielenkiintoisuudesta ja merkityksellisyydestä, ulkoinen motivaatio liittyy palkkioihin, arvostukseen ja muihin ulkoisiin tekijöihin.

Useat motivoitumisen teoriat ovat vaikuttaneet ymmärrykseen työelämässä. Maslowin tarvehierarkia sekä Herzbergin kaksifaktoriteoria erottavat motivaation ajureita, jotka liittyvät sekä työtehtävien itsensä laatuun että työympäristön olosuhteisiin. Deci ja Ryanin itseohjautuvuusteoria korostaa autonomiaa, kompetenssia ja yhteisöllisyyttä. Tavoiteasetannan ja odotusteorian kannalta motivaation yksilöllinen kehittyminen riippuu tavoitteiden selkeydestä, odotusten realisoitumisesta ja palautteesta.

Työmotivaatioon vaikuttavat tekijät voivat olla yksilöllisiä sekä organisaatio- ja kontekstuaalisia. Keskeisiin tekijöihin kuuluvat työn merkityksellisyys, työtehtävien autonomia ja haastavuus, palaute, kehittymismahdollisuudet, koetut oikeudenmukaiset palkkiot sekä työyhteisön tuki ja johtamistyyli. Myös työ- ja vapaa-aika, työn vaatimusten ja resurssien tasapaino sekä turvallisuuden tunne vaikuttavat motivaatioon.

Organisaatiot voivat tukea työmotivaatiota monin keinoin: työn suunnittelu ja tehtäväroolit selkeyttävät tavoitteita, palautteen laatu ja säännöllinen kehityskeskustelu sekä urakehitysmahdollisuudet lisäävät sitoutuneisuutta. Merkittävä osa motivaatiosta rakentuu kohti yhteisiä päämääriä ja merkityksellistä työtä sekä johtajuuden, kulttuurin ja palkitsemisen tasapainosta. Mittaaminen auttaa tunnistamaan kehittämistarpeet.

---