tyhjäkäynnin

Tyhjäkäynti, tai tyhjäkäynnin tila, tarkoittaa moottorin pyörimisnopeutta silloin, kun kaasupoljinta ei paineta ja ajoneuvoa ei kuormiteta. Tämä tila mahdollistaa moottorin pysymisen käynnissä ilman liikettä. Tyhjäkäyntinopeudet vaihtelevat moottorityypin mukaan; bensiinikäyttöisissä autoissa ne ovat yleensä noin 600–1000 kierrosta minuutissa, joissain dieselmoottoreissa hieman erilaisia arvoja. Käytännössä tyhjäkäynnin muotoa esiintyy genetiivinä kuten tyhjäkäynnin kierrokset tai tyhjäkäynnin säätö.

Tyhjäkäyntiä ylläpidetään säätämällä ilman pääsyä moottoriin ja polttoaineen syöttöä. Perinteisissä bensamoottoreissa tyhjäkäyntiä hoitaa tyhjäkäyntiventtiili (IAC-venttiili) tai vastaava laitteisto, ja nykyaikaiset järjestelmät ohjaavat kaasun avaumaa sekä polttoaineen seossuhdetta sähköisesti. ECU pyrkii pitämään kierrokset vakaana eri kuormitustilanteissa, kuten ilmastoinnin tai muiden sähkölaitteiden käytön aikana.

Moottorin lämpeneminen vaikuttaa tyhjäkäyntiin: kylmä moottori tarvitsee usein hieman korkeampia kierroksia lämpötilan noustessa, ja kun lämpötila on saavutettu, tyhjäkäynti vakiintuu. Sähköisesti ohjatut järjestelmät voivat reagoida nopeasti ulkoisiin kuormituksiin, kuten ilmastoinnin käynnistykseen.

Häiriöt: epätasainen, korkea tai matala tyhjäkäynti voi viitata ongelmaan, kuten likaisesta tai jumissa olevasta tyhjäkäyntiventtiilistä, ilmavuodosta imuputkistossa, tukkeutuneesta ilman-ilmasuodattimesta tai moottorin polttoaineen säädön vikasta toiminnasta. Ongelman tunnistamiseen käytetään OBD-diagnoosia, ja ratkaisut voivat olla venttiilin puhdistus, vuotojen korjaus tai järjestelmän uudelleensäädä.

Merkitys ympäristölle ja taloudellisuudelle: korkea tai pitkäkestoinen tyhjäkäynti lisää polttoaineenkulutusta ja päästöjä. Siksi nykyaikaiset autot käyttävät keinoja kuten auto start-stop sekä tarkkaa tyhjäkäyntiin liittyvää säätöä kulutuksen ja päästöjen vähentämiseksi.