työsyrjinnän

Työsyrjinnällä tarkoitetaan epäasiallista kohtelua työelämässä, joka perustuu johonkin henkilökohtaiseen ominaisuuteen. Suomen lainsäädäntö kieltää työsyrjinnän useilla perusteilla, joita ovat muun muassa ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus, mielipide, poliittinen toiminta, ammattiyhdistystoiminta, perhesuhteet, terveydentila, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen tai muu henkilöön liittyvä syy. Syrjintä voi tapahtua työhön ottamisessa, työtehtävien jaossa, palkanmäärityksessä, koulutusmahdollisuuksissa, työsuhteen ehtojen muutoksissa tai työsuhteen päättämisessä.

Syrjintä voi olla suoraa tai epäsuoraa. Suoraa syrjintää on, kun henkilöä kohdellaan epäedullisemmin kuin jotakuta toista samankaltaisessa asemassa olevaa henkilöä perusteenaan jokin syrjintäperuste. Epäsuora syrjintä puolestaan tarkoittaa sellaista säännöstä, ehtoa tai käytäntöä, joka näyttää ensi silmäyksellä neutraalilta, mutta saattaisi kuitenkin saattaa tiettyyn ryhmään kuuluvia henkilöitä asetettuaan heidät muita epäedullisempaan asemaan ilman hyväksyttävää perustetta. Myös häirintä ja syrjinnän ohjeistaminen tai siihen yllyttäminen katsotaan työsyrjinnäksi.

Työnantajalla on velvollisuus estää työsyrjintää ja puuttua siihen, jos sitä ilmenee. Jos työntekijä kokee joutuneensa syrjinnän kohteeksi, hän voi hakea apua luottamusmieheltä, työsuojeluviranomaisilta tai lakimieheltä. Työsyrjinnästä voi seurata työnantajalle vahingonkorvausvelvollisuus.