Työsyrjinnästä

Työsyrjinnästä on laissa kiellettyä epäasiallista kohtelua työhön liittyvissä tilanteissa. Se tarkoittaa, että ketään ei saa kohdella epäoikeudenmukaisesti esimerkiksi iän, alkuperän, kansallisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perheellistymisen, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai terveydentilan perusteella. Syrjintä voi tapahtua niin työhönotossa, työsuhteen aikana kuin sen päättyessäkin.

Laki määrittelee työsyrjinnän ja siihen rinnastettavan syrjinnän kielletyiksi. Esimerkiksi työpaikkailmoituksessa tai työhaastattelussa ei saa esittää syrjiviä kysymyksiä tai tehdä syrjiviä valintoja. Työsuhteen aikana syrjintää voi ilmetä esimerkiksi tehtävienjaossa, palkkauksessa, koulutusmahdollisuuksissa tai ylennyksissä. Myös työsuhteen päättymiseen liittyvissä päätöksissä syrjintä on kiellettyä. Suora työsyrjintä on, kun jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin toista samankaltaisessa asemassa olevaa henkilöä edellä mainitun syyn perusteella. Epäsuora työsyrjintä taas ilmenee, kun näennäisesti neutraali käytäntö, kriteeri tai menettelysääntö saattaa tiettyyn ryhmään kuuluvan henkilön muita epäedullisempaan asemaan.

Työnantajalla on velvollisuus ennaltaehkäistä työsyrjintää ja puuttua siihen, jos sitä ilmenee. Työntekijällä, joka kokee joutuneensa työsyrjinnän kohteeksi, on oikeus vaatia hyvitystä. Työsyrjinnästä voi kanteella hakea oikeutta tuomioistuimesta. Työturvallisuuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa säädetään työsyrjinnän kiellosta ja siihen liittyvistä velvoitteista.