turvotuksissa

Turvotukset (edema) ovat nesteen kertymistä kudosten välitilaan. Ne voivat olla paikallisia, kuten nilkkojen turvotus, tai yleisiä, jolloin koko keho on turvoksissa.

Ne syntyvät, kun nesteen poistuminen kudoksista tai imusuoniston kautta ei riitä. Keskeisiä mekanismeja ovat kohonnut hydrostaattinen paine verenkierrossa, alhainen onkoottinen paine sekä imusuoniston vajaatoiminta; tulehdukset voivat lisätä kapillaarien läpäisevyyttä.

Yleisimmät syyt jaotellaan sydän-, munuais- ja maksasairauksiin sekä imusuoniston häiriöihin. Esimerkkejä ovat sydämen vajaatoiminta, laskimoperäinen turvotus, nefroottinen oireyhtymä ja maksakirroosi. Paikallinen turvotus voi johtua infektioista tai tromboosista.

Kliininen kuva vaihtelee. Turvotus on usein pehmeää, ja painelemalla turvotus saattaa jättää kuopan (pitting-turvotus). Oireisiin voivat kuulua rasitusväsymys, ihon venyminen ja kipu, sekä jalan turvonnut alueiden rajoittama liikkuvuus.

Diagnoosi perustuu anamneesiin, fyysiseen tutkimukseen sekä tarvittaessa verikokeisiin, virtsatutkimukseen ja kuvantamiseen. Arvioidaan sydämen, munuaisten ja maksan toiminta, sekä tehdään tarvittaessa alaraajojen ultraäänitutkimus tai muut lisätutkimukset syyn löytämiseksi.

Hoito kohdistuu taustasairauden hoitoon sekä turvotuksen hallintaan: kohoasento, kompressio, liikunta sekä suolan saannin rajoittaminen. Diureetit voivat olla hyödyllisiä joissakin tapauksissa, mutta niiden käyttö riippuu syystä ja potilaan tilasta.