turvotuksessa

Turvotus on kudosten liiallista nesteturvotusta, jonka ansiosta alueet suurenevat, tuntuvat tiiviiltä ja pullottavat. Turvotus voi olla paikallista tai yleistä ja esiintyy usein jaloissa ja nilkoissa, mutta sitä voidaan nähdä myös vatsanseudulla, käsissä tai kasvoissa.

Turvotuksen taustalla on nesteen siirtyminen verisuonista kudoksiin sekä imunesteen poistumisen hidastuminen tai häiriintyminen. Mekanismeja ovat kapillaarien hydrostaattisen paineen nousu, plasman onkotisen paineen lasku sekä imusuoniston toiminnan heikkeneminen. Natriumin ja veden säätelyn häiriöt sekä tulehdukselliset prosessit voivat pahentaa tilaa. Turvotusta voidaan vaikuttaa monilla tavoilla riippuen syystä.

Yleisimmät syyt yleiselle turvotukselle ovat sydämen vajaatoiminta, munuaisten vajaatoiminta ja maksan sairaudet kuten kirroosi. Paikallinen turvotus voi johtua laskimoiden vajaatoiminnasta, raskaudesta, pitkäaikaisesta istumisesta tai seisomisesta, vammoista sekä lymfedemasta. Lääkkeet, kuten kalsiumkanavan salpaajat ja NSAID-valmisteet, voivat myös aiheuttaa turvotusta.

Oireet ja diagnosointi: Turvotus ilmenee näkyvänä ja voi olla symmetrinen tai asymmetrinen. Turvotus voidaan luokitella pitting-turvotukseksi (jälki paineelta) tai non-pitting-turvotukseksi. Diagnoosi perustuu anamneesiin, fyysiseen tutkimukseen sekä tarvittaessa laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin munuaisten ja maksan toiminnan sekä sydämen tilan arvioimiseksi.

Hoito kohdistuu taustasyyn hoitoon sekä turvotuksen lievittämiseen. Suolan saannin rajoittaminen, säännöllinen liikunta ja jalkojen kohoasento voivat auttaa. Kompressiivoide tai -sukat ovat hyödyllisiä laskimo- ja lymfedemasta johtuvassa turvotuksessa, ja joissain tapauksissa diureetit voivat olla tarpeen lääkärin määrääminä. Vakavissa tai äkillisissä tapauksissa on hakeuduttava erikoislääkärin arvioon.