tuotantosuhteista

Tuotantosuhteet ovat marxilaisessa taloustieteessä ja sosiologiassa käytetty termi, jolla tarkoitetaan yhteiskunnallisia suhteita, joissa tuotanto organisoidaan ja tuotokset jaetaan. Ne kattavat omistus- ja hallintaoikeudet tuotantovälineisiin (maata, rakennuksia, koneita, muuta pääomaa), työn järjestämisen muodot sekä tuotostenjaon säännöt: kenelle ja millä ehdoilla tuotteen arvo siirtyy. Tuotantosuhteet muodostavat taloudellisen perusrakenteen, jonka päälle kehittyvät yhteiskunnan muut ilmiöt kuten lainsäädäntö, politiikka ja kulttuuri. Perusrakenteen muotoutumiseen vaikuttavat myös tuotannon voimat eli teknologia, työvoiman osaaminen ja tuotannon määrä. Muutokset näissä tekijöissä voivat muuttaa tuotantosuhteita ja siten koko yhteiskunnan rakennetta.

Historian saatossa tuotantosuhteet ovat ilmentäneet erilaisia tuotantotapoja. Esimerkiksi feodaalista yhteiskuntaa leimasi maan omistus ja siihen liittyvät palvelus- ja sotatoimet; kapitalistisessa järjestelmässä omistus on pääasiassa yksityistä, palkkatyö on keskeisin tuotannon muoto ja voiton tavoittelu ohjaa toimintaa. Sosialismissa pyritään yhteisomistukseen ja suunnitteluun, mikä muuttaa suhdetta tuotantoon.

Tutkijat käyttävät tuotantosuhteita luokkien välisen toiminnan, taloudellisten konfliktien ja yhteiskunnallisen muutoksen selittämisessä. Nykytilanteessa globalisaatio, teknologinen kehitys ja uusia työmuotoja kuten alustatalous ovat vaikuttaneet omistuksen ja hallinnan muotoihin sekä tuotannon järjestämiseen.