transcriptioita

Transkriptioita tarkoittaa puhuttua kieltä kirjoitetussa muodossa tai sen äänteiden tarkkaa tai yleisluontoista esitystä. Linguistiikassa transkriptioilla viitataan yleensä kahteen päätyyppiin: fonemiseen (laaja) transkriptioon, joka merkitsee vain kielen kannalta merkittäviä eroja äänteissä, ja fonettiseen (kapeaan) transkriptioon, jossa pyritään kuvaamaan puhuttuja äänteitä mahdollisimman tarkasti. Yleisesti IPA eli International Phonetic Alphabet on käytetyin järjestelmä fonetisen transkription toteuttamiseen, mutta käytössä on myös muita järjestelmiä kuten SAMPA sekä kielikohtaisia ratkaisuja.

Toinen merkityscsko on tekstimuotoinen litterointi: transkriptio voi tarkoittaa kirjoitettua tekstiä, joka on johdettu äänitetystä puheesta, kuten haastattelujen, puheiden tai mediatuotosten sanallinen materiaali. Näin tuotettu transkriptio muodostaa luettavan ja hakukelpoisen muodon sekä mahdollistaa aikaleimaamisen ja puhetilan analysoinnin. Eri konteksteissa transkriptio voi painottaa joko sananlausua (fonaattinen/vähemmän vakiintunut tallennus) tai sanaston ja lauseen rakenteen eroja.

Prosessi sisältää yleensä tallennuksen, äänitteiden kuuntelemisen ja äänteiden päätösten teon sekä valitun merkkijärjestelmän mukaisen merkkaamisen. Laadunvarmistuksessa huomioidaan puhujien vaihtelu, murteet, puhetilanteiden konteksti sekä epävarmuudet, jotka vaikuttavat päätöksiin transkriptiossa.

Sovelluksia ovat muun muassa kielentutkimus, kielten dokumentointi, sanakirjojen ja kieltenopetuksen valmistelu, puheentunnistus sekä forensi linguistiikka sekä median tekstitykset ja saavutettavuuden parantaminen.