transkriptioon

Transkriptio on yleistermitys prosesseille, joissa tieto muutetaan toiseen muotoon. Sillä viitataan muun muassa kielen, musiikin, biologiikan ja arkistoinnin aloilla tehtäviin transkriptioihin. Tavoitteena on siirtää olennaiset tiedot uudelleen siten, että ne ovat käytettävissä, analysoitavissa tai jaettavissa.

Kielen transkriptiossa pyritään tallentamaan puhutun kielen piirteet mahdollisimman tarkasti tai sen merkityksellinen sisältö riittävän kattavasti. Käytössä ovat erilaiset järjestelmät, joista tunnetuimmat ovat kansainvälinen fonetinen aakkosto (IPA) sekä sen muunnelmat. Laajassa, phonemic-transkriptiosta riippuvassa muodossa keskitytään äännerakenteen yleisiin erottuvuuksiin, kun taas tarkempi narrow-transkription huomioi yksittäisiä foneemisia vivahteita. Esimerkeissä käytetään usein kvantitatiivisia ja laadullisia merkintöjä puheryhmien, yksiköiden ja äänteiden erottamiseksi.

Musikaalisessa transkriptiossa teos muunnetaan uudelleen toiseen soittimistoon tai esitystapaan säilyttäen kuitenkin melodian, rytmin ja usein harmonian olennaiset ominaisuudet. Tämä prosessi voi vaatia notaatioiden sovittamista, jaon muuttamista sekä esiintymisen teknisiä yksityiskohtia koskevaa tulkintaa.

Biologiassa transkriptio tarkoittaa geneettisen informaation kopioitumista DNA:sta RNA:ksi, joka on välttämäinen vaihe solun geneettisessä ilmentymässä. Eukaryooteissa transkriptioon liittyy lisäprosessointia, kuten splicing, sekä 5'-kappaus ja polyadenylaatio.

Arkistoimisessa ja mediassa transkriptio tarkoittaa tallenteen muuttamista tekstiksi. Tämä voi olla sanallinen litterointi, puhujien tunnistus ja aikaleimat. Transkriptio voi olla verbatim tai siivottu (clean-read), ja siihen liittyy usein käytäntöjä, kuten vuorosanat, puhujien nimeäminen sekä epävirtaisten sanojen käsittely.

Keskeisiä kysymyksiä ovat tarkkuus, käytettävyys, johtuuko tekstin synty Kuvassa esiin tulevista eri konventioista sekä huomioiden yksityisyys ja kulttuurinen monimuotoisuus.