toteutusviive

Toteutusviive tarkoittaa ajan kulkua suunnitelman ja sen toteutuksen välillä. Se kuvaa sitä, kuinka paljon aikataulusta jää jälkeen, kun päätös on tehty tai suunnitelma hyväksytty ja itse toteutus alkaa tai etenee. Viive voi kohdistua sekä projektin käynnistymiseen että sen etenemiseen ja lopulliseen valmiuteen.

Määrittely ja mittaaminen: Toteutusviivettä mitataan usein eronaan suunnitellun ja toteutetun aikataulun välillä, esimerkiksi suunnitellun aloituspäivän tai -vaiheen alun sekä todellisen aloituspäivän välillä, tai suunnitellun lopetuspäivän ja lopullisen valmistumisen välisenä ajankohtana. Viive voidaan ilmoittaa päivinä, viikkona tai prosentuaalisena osuutena koko projektin kestosta.

Sovellusalueet: Termiä käytetään laajasti julkisessa hallinnossa, kunnissa sekä yritysmaailmassa. Se liittyy erityisesti suuriin hankkeisiin, ohjelmiin ja muutoksiin, joissa toteutusta ei saada aikaan suunnitellulla aikataululla.

Tyypilliset syyt: Byrokratia ja päätöksentekoprosessien viivästykset, kilpailutus ja sopimusmenettelyt, rahoituksen hidastuminen, muuttuva laajuus tai vaatimukset, tekniset riskit sekä resurssien, kuten työvoiman, materiaalin tai teknologian, puutteet. Myös aikataulujen optimointi ja epärealistiset alkuperäiset suunnitelmat voivat lisätä viivaa.

Vaikutukset: Toteutusviive voi heijastua budjettiylityksiin, epävarmuuteen, hyötyjen realisoitumisen myöhästymiseen sekä sidosryhmien luottamuksen heikkenemiseen. Pitkät viiveet voivat lisätä kokonaistehokkuuden kustannuksia ja heikentää päätösten vaikuttavuutta.

Ehkäisy ja hallinta: Viiveen vähentämiseksi voidaan käyttää selkeää projektihallintoa, realisteja aikatauluja, vaiheistettuja toteutusmalleja, varautumista riskeihin, varhaista ja jatkuvaa sidosryhmien sitouttamista sekä läpinäkyvää raportointia. Joustavat lähestymistavat, kuten ketterä kehitys osa-alueilla, voivat pienentää lyhytaikaisia viiveitä. Esimerkiksi suurissa IT- tai infrastruktuurihankkeissa viestintä ja päätöksentekoprosessien sujuvuus ovat keskeisiä tekijöitä.