toteutusriskin

Toteutusriskin tarkoitetaan suomalaisessa riskinhallinnassa sellaista riskiä, jonka kohteena on suunnitellun toimenpiteen, projektin tai investoinnin toteutumisen epäonnistuminen tai merkittävä heikkeneminen. Se kattaa tilanteet, joissa hankkeen eteneminen viivästyy, kustannukset nousevat tai lopputulos poikkeaa tavoitteista. Toteutusriskin käsitettä käytetään erityisesti projektinhallinnassa ja pääomainsijoituksissa, sekä julkisessa hallinnossa ja sopimusyhteistyössä.

Käyttö- ja sovellusalueet kattavat ohjelmistoprojektit, tuotteenkehitys, rakennus- ja infrastruktuurihankkeet sekä organisaation strategiset muutokset. Toteutusriskin voidaan nähdä osana laajempaa riskienhallintaa, jossa tarkastellaan sekä teknisiä että organisatorisia tekijöitä ja niiden vaikutusta lopputulokseen. Sillä on usein samankaltaisia merkityksiä kuin käsite “execution risk” eli toteutuksen epävarmuus.

Toteutusriskin syntyyn vaikuttavat tekijät voivat olla teknisiä haasteita (esim. integraatio- tai toteutustehtävät), budjetti- ja aikataulurajoitukset, resursointi, sääntely- ja toimintaympäristön muutokset, sekä sidosryhmien hyväksyntä ja markkinan kysyntä. Myös hankintaketjujen luotettavuus ja organisaation päätöksentekoprosessit voivat lisätä tai vähentää riskiä.

Arviointi ja hallinta perustuvat riskikartoitukseen, jossa toteutumisriskiä mitataan todennäköisyyden ja vaikutuksen avulla. Käytetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä, kuten riskimatriisia, skenaarioanalyyseja ja mahdollisesti simulaatioita. Hallintakeinoihin kuuluvat selkeä projektihallinto, stage-gate-menetelmät, varaukset, pilottihankkeet, prototypointi sekä sidosryhmien aktiivinen hallinta ja viestintä. Toteutusriskin minimoiminen on olennaista sekä yksittäisissä projekteissa että organisaation strategiassa.