toimintavarmuuteen

Toimintavarmuuteen (operational reliability) tarkoitetaan järjestelmän kykyä säilyttää tai nopeasti palauttaa odotettu toiminta häiriöistä huolimatta. Se kattaa sekä jatkuvuuden että nopean palautumisen vian ilmetessä, ja se muodostuu suunnittelun, käyttöönoton sekä ylläpidon kokonaisuudesta. Toimintavarmuus on tärkeää sekä turvallisuuden että kustannusten hallinnan näkökulmasta, ja sen tavoitteena on minimoida käytönaikaiset katkokset sekä lisätä järjestelmän elinkaarta.

Keskeisiä mittareita ovat saatavuus, keskivikaannusaika MTBF (mean time between failures) sekä korjausaika MTTR (mean time to repair). Saatavuus voidaan määrittää muodossa MTBF jaettuna (MTBF + MTTR). Muita olennaisia mittareita ovat vikaantumistajuus ja luotettavuuden kehityksen jaksollisuus. Luotettavuutta arvioidaan usein käyttöönoton jälkeen myös keräämällä kunnossapitotietoa sekä ylläpitoa koskevia tilastoja.

Suunnittelussa ja toteutuksessa toiminnan turvaamiseen käytetään vikasietoisuutta ja redundanssia. Tämä voi tarkoittaa aktiivista tai passiivista redundanssia, modulaarista arkkitehtuuria, virheenkestävää ohjelmistoa sekä turvallisia palautumisprosesseja. Diagnostiikka, monitorointi ja itsediagnostiset ominaisuudet auttavat havaitsemaan vikoja varhain ja estämään suuria toimintahäiriöitä.

Kunnossapito ja elinkaaren hallinta ovat keskeisiä toiminnan varmistamisessa. Ennaltaehkäisevä ja ennakoiva kunnossapito, etävalvonta sekä kunnon ennustaminen minimoivat odottamattomat katkokset. Reliability-centered maintenance (RCM) sekä riskinarviointi tukevat priorisointia.

Kansainväliset standardit ja ohjeistukset, kuten IEC 61508 ja ISO 26262, sekä arviointikehykset ISO 55001 tarjoavat puitteet toiminnan varmistamiselle ja turvallisuudelle. Toimintavarmuuden hallinta huomioi myös kustannukset, käytön asennuksen ja riskien tasapainottamisen. Tätä käsitettä sovelletaan laajasti teollisuudessa, tietoliikenteessä, energiaverkoissa sekä liikenteessä.