toimintapohjaisuus

Toimintapohjaisuus on suomenkielinen käsite, jota käytetään kuvaamaan toimintakeskeistä otetta oppimisessa, kuntoutuksessa ja sosiaalityössä. Siinä keskeinen ajatus on, että tavoitteet ja arviointi rakennetaan ympärille merkityksellisiä arkipäivätoimintoja ja käytännön tehtäviä varten.

Käytännössä toimintaohjainen lähestymistapa painottaa osallistavaa, kokemuksellista oppimista sekä reflektointia. Oppija tai asiakas on aktiivinen toimija, ja oppiminen sekä kehittäminen tapahtuu tekemisen kautta kontekstissa, joka heijastaa arjen toimintaympäristöjä. Prosessi voi sisältää suunnittelua, toteutusta, ohjausta ja arviointia siten, että lopullinen tavoitteena on toimintakyvyn ja osallistumisen parantaminen.

Sovellusalueet ja muodot vaihtelevat: koulutuksessa toiminnallinen ote näkyy projektipohjaisena tai ongelmakeskeisenä oppimisena; kuntoutuksessa ja terapiassa se ilmenee toiminnallisesti suuntautuneena hoidonsisältönä, jossa tavoitteet liittyvät arjen tehtävien sujuvaan suorittamiseen; sosiaalityössä ja asumispalveluissa painopiste on osallistumisen mahdollistamisessa ja tukemisessa arjessa.

Kehitys ja tausta. Toimintapohjaisuus on osa laajempaa suomalaisen oppimis- ja kuntoutusajattelun kehittämistä, jossa painotetaan käyttäjä- ja asiakaslähtöisyyttä sekä yhteiskehittämistä. Siihen liittyy vaikutteita konstruktivistisista oppimisnäkemyksistä, toiminnantutkimuksesta ja käytäntöjen tutkimisesta.

Kritiikki ja haasteet. Menetelmää voidaan pitää resurssit ja osaaminen vaativana; sen onnistuminen riippuu suunnittelun tarkkuudesta, tilanteeseen sovitettujen tehtävien laadusta sekä pitkäjänteisestä sitoutumisesta. Arviointi saattaa olla monimutkaista ja vaatia selkeitä, realistisia kriteerejä arjen tavoitteiden mittaamiseksi.