reflektointia

Reflektointi on kognitiivinen ja metakognitiivinen prosessi, jossa yksilö tarkastelee omia kokemuksia, toimintatapoja, tunteita ja niistä syntyviä tuloksia pyrkiessään oppimaan ja kehittämään tulevaa toimintaa. Reflektointia käytetään sekä koulutuksessa että ammatillisessa kehittämisessä, mutta sitä sovelletaan myös arjessa ja päätöksenteossa.

Keskeisiä elementtejä ovat tapahtumien kuvaus, toimintojen analysointi ja tulosten arviointi, erilaisten lähestymistapojen pohdinta sekä suunnitelman laatiminen siitä, miten toimintaa voisi tulevaisuudessa parantaa. Reflektointi voi olla yksilöllistä tai ryhmässä tapahtuvaa ja sitä voidaan tukea erilaisilla menetelmillä, kuten journalingilla, reflektoivilla esseillä, portfolioilla sekä ohjatuilla keskusteluilla. Tunnettuja malleja ovat Gibbsin reflektointimalli, joka etenee kuvausvaiheesta tunteisiin, arviointiin, analyysiin ja toiminta- tai parannussuunnitelmaan, sekä Kolbin kokemukselliseen oppimiseen perustuva kiertokulku.

Sovelluskohteita ovat erityisesti koulutus, terveydenhuolto, opettajankoulutus ja sosiaalityö, joissa reflektointi tukee päätöksentekoa, eettistä pohdintaa ja ammatillista kehittymistä. Reflektointi voi lisätä itsetuntemusta, joustavuutta ja oppimisen siirtämistä käytäntöön, mutta se vaatii aikaa sekä työkalujen ja ohjauksen omaksumista, jotta prosessi pysyy kriittisenä ja kehittävänä eikä pelkäksi muisteloiksi. Termi on yleisesti käytössä suomalaisessa koulutuksessa ja pedagogisessa keskustelussa kuvaamaan tarkoituksenmukaista ja rakenteellista reflektointia osana oppimista.