toimintakyvystä

Toimintakyvyllä tarkoitetaan yksilön kykyä suoriutua päivittäisistä toiminnoista ja osallistua yhteiskunnan toimintaan. Se muodostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta toimintakyvystä sekä ympäristön tekijöistä. Toimintakyky kattaa perustoiminnot (ADL), kuten peseytyminen, pukeutuminen ja ruokailu, sekä instrumentaalitoiminnot (IADL), kuten ruoanlaitto ja kaupassa käynti, liikkumisen, kognitiiviset ja kommunikaatiotaidot sekä sosiaalisen osallistumisen. Toimintakykyyn vaikuttavat muun muassa terveydentila, ikä, pitkäaikaissairaudet, mielenterveys sekä ympäristötekijät ja sosiaaliset tukiverkostot.

Maailman terveysjärjestön ICF-viitekehys (International Classification of Functioning, Disability and Health) on laajasti käytetty malli toimintakyvyn kuvaamiseen. Se tarkastelee toimintakykyä vuorovaikutuksessa kehon toimintojen ja rakenteiden, suoritus- ja osallistumisen sekä ympäristö- ja henkilötekijöiden kanssa. Tämä näkökulma korostaa sekä sitä, mitä ihminen voi tehdä kontekstissa, että sitä, miten tukien ja esteiden vaikutukset muovaavat toimintakykyä.

Arviointi ja mittarit: Toimintakykyä mitataan sekä kliinisen hoidon että arjen kontekstissa. Käytettyjä standardoituja mittareita ovat esimerkiksi ADL- ja IADL-arvioinnit (kuten Barthel-indeksi, Katz ADL) sekä suorituskykymittarit (Short Physical Performance Battery, SPPB; TUG-testi). Kognitiiviset ja sosiaaliset arvioinnit täydentävät kuvan. Ympäristön tukitoimet, kuten apuvälineet ja kodin muutokset, voivat olennaisesti parantaa toimintakykyä ja osallisuutta.

Sovellukset: Toimintakyvyn arviointi ohjaa hoitoa ja kuntoutusta sekä päätöksentekoa palveluiden ja etuuksien kohdentamisessa. Väestötasolla sen seuranta auttaa suunnittelemaan terveydenhuolto- ja sosiaalipalveluita sekä tukemaan osallistumista, työkykyä ja itsenäisyyden säilymistä. Toimintakykyä tarkastellaan usein yhdessä yksilön tukien ja ympäristön kehittämisen kanssa.