toimintakykymittausten

Toimintakykymittausten (toimintakykymittausten) käsite kuvaa systemaattista arviointia, jolla mitataan henkilön kykyä suoriutua arjen tehtävistä ja osallistua yhteiskunnan toimintoihin. Mittaukset voivat keskittyä fyysiseen suoriutumiseen, päivittäisiin elintoimintoihin (ADL) sekä laajemmin IADL-toimintoihin, liikuntaan, kestävyyteen, tasapainoon ja voimaan. Tavoitteena on tukea hoidon suunnittelua, seurata muutoksia sekä auttaa päätöksentekoa palveluista ja kuntoutuksesta.

Mittaukset koostuvat standardoiduista testeistä sekä potilaan antamista tiedoista. Esimerkkejä ovat Barthelin indeksi ja Katz-ADL sekä Lawton IADL; Timed Up and Go (TUG) ja 6-minuuttinen kävelytesti (6MWT) mobiliteetin ja keston arvioimiseksi; sekä käsivoiman ja tasapainon mittaukset. Valinta riippuu potilaan tilasta, ympäristöstä ja tavoitteista.

Tulkinnassa painotetaan luotettavuutta, validiteettia ja reagointikykyä muutoksille. Käytetään kulttuurisesti ja kielellisesti sovitettuja protokollia sekä viitearvoja ja MCID-arvoja. Tulokset yhdistetään muihin tietoihin, kuten potilaan omiin arvioihin ja hoitohenkilökunnan havantoihin, jotta voidaan seurata muutoksia ja suunnitella hoitoa.

Rajoitteina ovat ympäristö, motivaatio, kipu ja sairauden luonne, jotka voivat vaikuttaa suoritukseen. Mittauksia tulee tehdä turvallisesti ja standardoidusti, ja tulkinnassa huomioidaan potilaan kokonaistilanne. Suomessa toimintakykymittauksia käytetään gerontologia-, kuntoutus-, työterveys- sekä tutkimuskonteksteissa.