tutkimuskonteksteissa

Tutkimuskonteksteissa on suomenkielinen ilmaus, jolla viitataan niihin ympäristöihin, olosuhteisiin ja rakenteisiin, joissa tutkimusta suunnitellaan, toteutetaan ja tulkitaan. Termi korostaa, että tutkimuksen kysymykset, menetelmät ja tulokset ovat vahvasti sidoksissa kontekstiin – sekä tutkimusgyllään että laajempiin sosiaalisiin, kulttuurisiin ja institutionaalisiin tekijöihin.

Soveltamisala ja ulottuvuudet: Tutkimuskonteksteja ovat esimerkiksi fyysiset paikat (klinikkatilat, laboratorio, kenttä), organisaatioiden säännöt ja politiikat, kulttuuriset ja kielelliset tekijät sekä lain ja tutkimusetiikan asettamat puitteet. Ne voivat koskea myös resurssien saatavuutta, aikataulutusta ja teknisiä infrastruktuureja, joita tutkimus hyödyntää.

Merkitys: Konteksti vaikuttaa tutkimuksen muotoiluun, aineiston valintaan ja analyysiin sekä tulkintaan ja yleistettävyyteen. Se määrittää myös eettiset periaatteet, riskinarvioinnin ja tutkimuksen relevanssin kohdeyhteisöille. Hyvin kuvattu konteksti mahdollistaa tulosten oikeudenmukaisen asettamisen ja siirtämisen toisiin tilanteisiin.

Esimerkit: Henkilö- tai potilastutkimus sairaalaympäristössä vaatii huomioimaan hoitokäytännöt ja tietosuoja; etnografinen kenttätyö keskittyy yhteisön kieleen, tapoihin ja valtarakenteisiin; kansainvälinen tutkimus edellyttää kulttuurista adaptointia ja säädösten vertailua.

Raportoinnissa: tutkijan tulisi kuvata konteksti, rajat ja mahdolliset vaikuttimet sekä pohtia, miten ne vaikuttavat tulosten luotettavuuteen ja yleistettävyyteen.

Näytä myös: tutkimuskonteksti, kontekstuaalinen validiteetti, eettiset näkökulmat.