tutkimuskonteksti

Tutkimuskonteksti on tutkimuksen taustatekijöiden kokonaisuus, joka vaikuttaa sekä sen toteutukseen että tulosten tulkintaan. Se kuvaa sen, missä, milloin ja millä olosuhteilla tutkimus tehdään, sekä mitkä yhteiskunnalliset, kulttuurilliset, taloudelliset ja institutionaaliset tekijät muovaavat tutkimuskysymyksiä ja valintoja tutkimusmenetelmissä.

Tutkimuskonteksti voidaan jäsentää useisiin ulottuvuuksiin: geografinen ja fyysinen ympäristö, historiallinen aika ja tapahtumat, kulttuurinen ja kielellinen konteksti, organisaation tai yhteisön normit ja rakenteet sekä lainsäädäntö ja politiikka. Mikrotason konteksti viittaa esimerkiksi tutkittavien arkeen, makrotason konteksti taas suurempiin rakenteisiin kuten sektorin säädöksiin.

Kontekstin kuvaaminen on olennaista, jotta tutkimuksen validiteetti ja transferoituvuus voidaan arvioida. Se ohjaa tutkimusasetelmia, kysymyksenasettelua ja valittuja menetelmiä sekä auttaa lukijaa ymmärtämään, millaisiin ilmiöihin tulokset ovat sovellettavissa.

Tutkimuskontekstia voidaan raportoida muun muassa tutkimussuunnitelmassa, menetelmäkuvauksissa sekä tulosten tulkinnan yhteydessä. Reflexiivisyys, tutkijan asemapositio ja mahdollisten ennakko-oletusten kartoittaminen vahvistavat kontekstin läpinäkyvyyden.

Erityisesti monitieteisissä ja sovelluksissa sekä koulutustutkimuksessa kontekstin huomioon ottaminen on tärkeää, koska se vaikuttaa sekä havaintoihin että tulkintaan. Ymmärrys kontekstista ei välttämättä tee tuloksia yleispäteviksi, mutta se parantaa luotettavuutta ja siirrettävyyttä.