todistuskelpoisuus

Todistuskelpoisuus on oikeudellisessa kontekstissa käsite, jolla tarkoitetaan sitä, voiko esitetty näyttö ottaa huomioon oikeudenkäynnissä ratkaistavien seikkojen selvittämisessä. Se viittaa todistuksen lailliseen hyväksyttävyyteen ja käyttökuntoon asian ratkaisemiseksi.

Todistusta voivat olla suulliset todistukset, kirjalliset asiakirjat, asiantuntijalausunnot, fyysiset esineet sekä digitaalinen aineisto. Todistuskelpoisuus kattaa sekä todistuksen relevanssin (onko se asiaa koskeva) että sen luotettavuuden ja oikeellisuuden sekä hankintamenettelyn lainmukaisuuden. Esimerkiksi todistuksen on yleensä oltava peräisin legitiimistä lähteestä, ja sen keruussa on noudatettava asianmukaisia oikeudellisia säädöksiä.

Tuomioistuin arvioi kelpoisuuden ennen todistuksen ottamista huomioon ratkaisun rakentamisessa. On myös tärkeää ymmärtää, että kelpoisuus ei itsessään määritä todistuksen painoa; paino eli todistusarvo määräytyy erikseen todistuksen luotettavuuden, tarkkuuden ja koko asiayhteyden perusteella.

Lainsäädännössä on myös poikkeuksia: esimerkiksi laittomasti hankitut tiedot sekä eräät luottamukselliseen asemaan liittyvät tiedot voivat olla kokonaan tai osittain kelpaamattomia. Samaan tapaan todistus voi olla kelvollinen, mutta antaa vähän painoa, jos sen luotettavuus on heikentynyt ristiriitojen vuoksi.