titrauksesta

Titraus on kemiallinen määritysmenetelmä, jossa tutkittavan näytteen pitoisuus määritetään lisäämällä tunnetun pitoisuuden liuosta (titrantti) kontrolloidusti ja seuraamalla reaktiota. Kun reaktio saavuttaa ekvivalenssipisteen, reagoivien aineiden määrät ovat stoikiometrisesti tasapainossa. End pointin havaitsemiseen käytetään indikaattoria, pH-mittaria tai konduktanssimittausta.

Titrausta käytetään laajasti analyyttisessa kemiassa. Tyypillisiä titraustyyppejä ovat happo–emärititraus, redox-titraus ja kompleksometrinen titraus. Käytännössä näyte asetetaan beakeriin, ja titranttia lisätään asteittain burettista, kunnes end point saavutetaan. Näytteeseen voidaan lisätä indikaattori tai käyttää pH- tai konduktanssimittausta end pointin havaitsemiseen.

Laskenta perustuu stoikiometriaan: ekvivalenssipisteessä on kyseessä olevan reaktiosuhteen mukainen moolimäärien tasapaino. Jos reaktiosuhde on 1:1 ja titrantin pitoisuus on c_t, lisätty tilavuus V_t, tutkittavan näytteen tilavuus V_a sekä pitoisuus c_a, niin c_t V_t = c_a V_a. Näin c_a voidaan ratkaista arvoista (c_a = (c_t V_t) / V_a).

Virhelähteitä ovat epävarmuus titrantin pitoisuudessa, mittausvirheet tilavuuksissa, end pointin havaitsemisvirheet sekä lämpötilan vaihtelut. Titraus on luotettava ja tehokas menetelmä, kun käytetään tarkkoja välineitä ja huolellista menettelyä.