titraustyyppejä

Titrausmenetelmät, eli titraustyyppejä, ovat analyyttisiä tekniikoita, joita käytetään määrittämään tietyn aineen pitoisuus liuoksessa. Titraus perustuu siihen, että analysoitavaan liuokseen lisätään vähitellen tunnettua pitoisuutta olevaa liuosta, jota kutsutaan titrantiksi. Kun reaktio analysoitavan aineen ja titrantin välillä on täydellinen, saavutetaan ekvivalenssipiste. Tämän pisteen havaitsemiseen käytetään erilaisia indikaattoreita.

Yksi yleisimmistä titraustyypeistä on happo-emästitraus. Siinä titrataan happoa emäksellä tai päinvastoin. Esimerkiksi vahvaa happoa, kuten suolahappoa, voidaan titrata vahvalla emäksellä, kuten natriumhydroksidilla. Ekvivalenssipisteessä kaikki happomolekyylit ovat neutraloituneet emäksen toimesta. Käytettävä indikaattori muuttaa väriään, kun liuoksen pH ylittää tietyn arvon, merkiten ekvivalenssipisteen saavuttamista.

Toinen tärkeä titrausmuoto on saostustitraus. Tässä menetelmässä titrantti reagoi analysoitavan aineen kanssa muodostaen liukenematonta saostetta. Esimerkiksi hopean pitoisuutta voidaan määrittää titraamalla sitä natriumkloridilla, jolloin muodostuu hopeakloridisaostetta. Ekvivalenssipisteen havaitsemiseen voidaan käyttää esimerkiksi Mohr- tai Volhard-menetelmää.

Redokstitrauksissa tapahtuu hapetus-pelkistysreaktio. Yksi yleinen esimerkki on permanganaattititraus, jossa kaliumpermanganaattia käytetään hapettimena. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi raudan tai vetyperoksidin pitoisuuden määrittämiseen. Ekvivalenssipisteen havaitseminen perustuu usein permanganaatti-ionien oman voimakkaan värin ilmestymiseen, kun kaikki pelkistettävä aine on reagoinut.

Kompleksometrisessa titrauksessa käytetään kompleksinmuodostajaa, kuten EDTA:ta, titranttina. Se muodostaa stabiileja kompleksiyhdisteitä metalli-ionien kanssa. Tätä menetelmää käytetään yleisesti metallien, kuten kalsiumin ja magnesiumin, pitoisuuden määrittämiseen.