tilastointitavat

Tilastointitavat eli tilastotieteelliset menetelmät ovat keinoja kerätä, jäsentää, kuvailla ja tulkita havaintoaineistoja sekä tehdä yleistyksiä väestöön. Ne kattavat sekä aineiston kuvaamisen että päätelmien tekemisen ja niitä voidaan soveltaa eri tietoaineistoihin riippumatta tutkimusongelmasta. Yleisesti tilastointitavat jaotellaan kuvaileviin tilastoihin sekä tilastolliseen päättelyyn.

Kuvailevat tilastot tiivistävät aineiston ominaisuuksia. Ne sisältävät keskiarvon, mediaanin, moodin sekä hajontaluvut kuten varianssin ja keskihajonnan. Mitattavien arvojen lisäksi voidaan esittää min- ja max-arvot sekä kvantileja, frekvenssejä ja prosenttiosuuksia. Kuvailevat tilastot mahdollistavat aineiston kokonaispiirteen nopean hahmottamisen ja ne esitetään usein taulukoiden, histogrammien ja laatikkokaavioiden muodossa.

Tilastollinen päättely pyrkii tekemään yleistyksiä otoksen perusteella. Estimaatio käsittää sekä parametriset että ei-parametriset menetelmät sekä luottamusvälien laskemisen. Testejä käytetään vertailussa tai riippuvuuksien arvioinnissa, kuten t-testi, χ²-testi ja varianssianalyysi (ANOVA). Mallintaminen kattaa regressio- ja muut ennustavat mallit sekä todennäköisyyspohjaiset lähestymistavat.

Otantamenetelmät sekä datan laatu vaikuttavat tuloksiin. Yleisimmät otantamenetelmät ovat satunnainen otanta, systemaattinen otanta ja klusterointi. Kvalitatiivinen data sekä kvantitatiivinen data voivat vaatia erilaisia lähestymistapoja sekä muuttujien käsittelyä, muunnoksia ja puuttuvien arvojen käsittelyä. Datapuhdistus ja virhelähteiden arviointi ovat osa tilastointiprosessia.

Monimutkaisemmat tilastointitavat sisältävät monimuuttujamallinnuksen, ajalliset mallit sekä ei-parametriset ja Bayesian-mallit. Valinta riippuu aineiston ominaisuuksista, tutkimuskysymyksestä sekä käytettävissä olevasta tiedosta.