tilastointitavasta

Tilastointitapa (tilastointitavasta) viittaa tilastotieteen käytäntöjen ja menetelmien kokonaisuuteen, jolla kerätään, käsitellään ja tulkitaan numeerista dataa sekä tehdään johtopäätöksiä kohdepopulaatiosta. Tavan tarkoituksena on kuvata ilmiötä, tehdä yleistyksiä ja arvioida epävarianssia tieteellisten tai käytännöllisten päätösten tueksi. Tilastointitapoja voidaan soveltaa niin määrällisissa kuin laadullisissakin tutkimuksissa, ja ne valitaan tutkimuskysymyksen, data-ominaisuuksien sekä mittausmenetelmien perusteella.

Luokitus ja menetelmät voivat jakautua useisiin näkökulmiin. Descrittiivinen tilastointi kuvaa aineiston ominaisuuksia (keskiluvut, hajonnat, jakaumat) ilman päätelmiä populaatiosta. Päättelevä (inferentiaalinen) tilastointi johtaa otoksen perusteella yleistyksiin populaatiosta ja sisältää otantatutkimuksiin, tilastollisiin testauksiin, luottamusväleihin ja efektikokoihin liittyviä menetelmiä. Parametristen ja ei-parametrisen tilastoinnin sekä regressioanalyysin, varianssianalyysin, khi-neliö -testien ja muita menetelmiä voidaan käyttää riippuen datan jakaumasta ja mitta-asteikosta.

Käytännössä tilastointitapa sisältää tutkimussuunnittelun, otannan, aineiston valmistelun, analyysin ja raportoinnin. Keskeisiä käsitteitä ovat populaatio ja otos, muuttujat, mittausvirhe sekä epävarmuus (luottamusvälimatkat, p-arvot). Tilastointitapoja ohjaavat myös eettiset periaatteet, kuten oikeellisuus, replicability ja virheiden välttäminen. Tilastointitapoja sovelletaan laajasti tiede-, terveydenhuolto-, liiketoiminta- ja julkisen sektorin tutkimuksissa.