tilaperusteisuus

Tilaperusteisuus on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan päätösten, luokittelujen tai resurssien kohdentamisen perustamista tilaa koskeviin kriteereihin. Sana muodostuu sanoista tila (space, paikka) ja perusteisuus (basis, justification). Käsitteen tarkka merkitys vaihtelee kontekstin mukaan, eikä sillä ole yhtä laajasti vakiintunutta määritelmää.

Sovelluskonteksina tilaperusteisuus esiintyy erityisesti suunnittelussa ja arkkitehtuurissa, missä tilankäyttö, rakennusaikataulut, esteettömyys ja turvallisuus jäsennetään ensisijaisesti tilan ominaisuuksien perusteella. Esimerkiksi tilojen rajojen, koon tai sijainnin asettamat rajoitteet voivat määrittää suunnitteluratkaisut ennen muita tekijöitä. Sitä voidaan käyttää myös kaupunkisuunnittelussa, jossa tilan eheys, käyttöaste ja liikennekapasiteetti voivat ohjata kaavoitusta.

Käyttö voi olla sekä kuvailevaa että normatiivista: kuvaileva tilaperusteisuus puhuu siitä, miten tilaa nykyisin käytetään tai miten se koordinoidaan, kun taas normatiivinen versio asettaa tilaa koskevia tavoitteita, kuten turvallisuutta tai esteettömyyttä koskevia vaatimuksia. Kriittisiä näkökulmia ovat muun muassa huomion jakautuminen tilaan liitettävien sosiaalisten ja ympäristötekijöiden ohi sekä tilapoliittisen päätöksenteon jäykkyys.

Tämä antaa yleiskuvan, mutta termiä käytetään eri aloilla eri tavoin, joten yksityiskohtainen merkitys kannattaa tarkistaa kunkin kontekstin asiayhteydestä.