thermoplastiseen

Termoplastinen muovi, tai termoplastinen polymeeri, on muovi, joka pehmenee ja sulaa uudelleen kuumennettaessa ja kovettuu jäähdytettäessä. Tämä mahdollistaa muovin kierrättämisen ja uudelleenmuotoilun useita kertoja, toisin kuin thermosettiset polymeerit, jotka kovettuvat kemiallisen reaktion seurauksena kertaluontoisesti.

Rakenne termoplastisissa polymeereissä koostuu pitkistä ketjuista, jotka voivat olla lineaarisia tai hieman haarautuneita. Ne voivat olla amorfisia tai kiteisiä, ja niiden lämpöominaisuudet määräytyvät muun muassa lasimuutoksella Tg ja sulamispisteelläänTm. Nämä ominaisuudet määrittävät, milloin muovia voidaan käsitellä ja millä käyttöalueilla se säilyttää muotonsa.

Käsittely ja valmistusmenetelmät ovat tyypillisiä ruiskuvalu, ekstruusio, kalvointi sekä putkiliimaus. Nykyisin myös ammatillinen 3D-tulostus hyödyntää termoplastisia muoveja. Termoplastit sulaessaan mahdollistavat muotoutumisen useaan kertaan, mikä helpottaa muovikomponenttien valmistusta, muokkausta ja prototyyppien luomista.

Ominaisuudet ja sovellukset vaihtelevat suuresti riippuen polymeeristä ja additiiveista. Ne voivat tarjota hyviä iskunkestäviä, kemiallisia ja lämpötilasidonnaisia ominaisuuksia, sekä hyvän muodonpidon. Haasteita esiintyy esimerkiksi UV-kestävyydessä, kosteuden aiheuttamassa laajentumisessa ja epäpuhtauksien sekä lisäaineiden vaikutuksissa kierrätetyn materiaalin laatuun.

Esimerkkejä yleisistä termoplastisista materiaaleista ovat PE (polyeteeni), PP (polypropeeni), PS (polystyreeni), PVC (PVC), PET, PC (polykarbonaatti), PA (nylon) sekä PLA ja ABS. Termoplastien kierrätys on yleistä, mutta käytännön haasteita aiheuttavat esimerkiksi materiaalien sekoittuminen, lisäaineet ja kontaminaatiot.