testiteoriasta

Testiteoria on psykometriassa ja koulutuksen sekä psykologian arvioinnissa käytetty ala, joka tutkii, miten vasteiden perusteella voidaan mitata piileviä ominaisuuksia, kuten älykkyyttä, motivaatiota sekä asenteita. Se kattaa sekä standardoidut testit että kyselyt ja pyrkii erottamaan mitatun ominaisuuden todellisen tason sattumanvaraisesta sekä systemaattisesta virheestä.

Klassinen testiteoria (CTT) tarkastelee jokaisen mittauskohteen havaittua pistettä X. X on summa todellisesta pistemäärästä T sekä virheestä E: X = T + E. Oletuksena on virheen odotettu arvo nolla ja virheen ominaisuudet vakioita mitattaessa. Tämän puitteissa pyritään arvioimaan luotettavuutta ja validiteettia sekä suunnittelemaan testejä siten, että ne tuottavat Johdonmukaisia ja tarkoituksenmukaisia tuloksia.

CTT:n keskeisiä käsitteitä ovat todellinen pistemäärä, havaittu pistemäärä sekä virhe. Luotettavuus ja validiteetti määritellään tilastollisesti: luotettavuutta arvioidaan esimerkiksi sisäisen consistenssin mittareilla (Cronbachin alfa) tai testin uudelleenkäyttöä mittaamalla (test-retest-luotettavuus). Validiteetti kertoo, miten hyvin mittari mittaa haluttua ominaisuutta.

Toinen pääsuunta on Item Response Theory (IRT), jossa vasteen todennäköisyys riippuu sekä henkilön piilevästä tasosta (theta) että itemin ominaisuuksista. Itemien ominaisuuksia kuvataan usein vaikeudella (b), erottuvuudella (a) ja arvausmahdollisuudella (c). IRT:n etuna on mahdollisuus tehdä tulkintoja, jotka ovat vähemmän ryhmäkohtaisia ja paremmin siirrettävissä eri kohderyhmien välillä; se soveltuu standardoitujen testien kehittämiseen, pistelaskentaan ja testien equivalointiin. Mallit ovat kuitenkin monimutkaisempia ja vaativat suurempia aineistoja.

Testiteorian käytännön sovelluksia ovat testin laadunvarmistus, standardointi ja DIF-analyyseja (eriarvoisuus eri taustatekijöiden mukaan). Kritiikkiä saavat usein mallien oletukset sekä se, että mittaustulosten yleistettävyys voi olla rajoitettua pienissä otoksissa tai erilaisissa kulttuuriympäristöissä.

Testiteorian juuret ulottuvat 1900-luvun alkuun; nykyisin sekä klassinen teoria että IRT muodostavat keskeiset työkalut psykologian, kasvatustieteiden ja laadullisen arvioinnin mittauksissa.