teräksistä

Teräksistä on yleistermi rautametalleille, joiden ominaisuudet voidaan räätälöidä hiilen ja erilaisten seosaineiden avulla. Teräksen pääaines on rautaa, johon on lisätty hiiltä sekä usein muita alkuaineita. Hiilipitoisuus vaihtelee noin 0,02–2,1 prosenttia massasta, ja se määrää teräksen lujuuden, kovuuden ja muokkattavuuden. Hiiliteräkset sisältävät vähän seosaineita, kun taas seostetut teräkset tarjoavat parempaa kestävyyttä, sitkeyttä tai korroosionkestävyyttä riippuen käytetyistä aineista.

Seostettuja teräksiä ovat esimerkiksi kromi-, nikkeli-, volframi-, vanadium- ja molybenseeristeet, jotka parantavat lujuutta, kovuutta ja kulutuskestävyyttä. Ruostumattomien terästen erottava piirre on kromin määrä, joka usein on vähintään 10,5 prosenttia, mikä antaa passiivisen oksidikalvon ja hyvän korroosionkeston. Teräkset jaetaan myös käyttötarkoituksen mukaan rakenneteräksiin, työkaluteräksiin, työstöteräksiin sekä erityisiin sovelluksiin.

Valmistusprosessi alkaa sulatuksesta, jonka jälkeen raaka-aine valssataan ja muokataan haluttuun muotoon. Lämpökäsittelyillä, kuten hehkutuksella, kovituksella ja temperoinnilla, voidaan saavuttaa tarvittuja mekaanisia ominaisuuksia. Oikea prosessi valitaan sen mukaan, minkälaisia ominaisuuksia ja kustannustehokkuutta tarvitaan hitsattavuuden, kestävyyden ja käytön mukaan.

Teräksillä on laaja käyttöalue: rakennukset, auto- ja konepajateollisuus sekä arkipäivän tuotteet. Terästen valinnassa huomioidaan hiilipitoisuus, seosaineiden laatu ja määrä sekä tuotantoprosessin vaikutus lopullisiin ominaisuuksiin.