termokliinit

Termokliinit ovat vesistöissä esiintyviä kerroksia, joissa veden lämpötila muuttuu nopeasti syvyyden kasvaessa. Ne muodostavat selkeän lämpötilagradientin, joka erottaa lämpimän pintaveden syvemmässä sijaitsevasta kylmästä vedestä. Usein termokliini osana metallimnoniota (eli termokliini sijaitsee metallimnionissa), ja sen yläpuolella on lämpöä pitävä epilimnioni sekä sen alapuolella kylmä hypolimnioni.

Syntyminen ja esiintyminen vaihtelevat vesistön tyypin ja vuodenaikojen mukaan. Järvet ja merialueet voivat kehittää voimakkaan tai pysyvän termokliinin, kun veden lämpötila jakautuu eri kerroksiin esimerkiksi kesän lämmityksen seurauksena. Kesäisin tropiikissa termokliini voi olla leveä ja pitkäkestoinen, kun taas kylmemmillä alueilla tai talven lähestyessä lämpötila voi sekoittua ja kerrokset tasoittua. Talviolosuhteissa useimmiten koko vesikehys on melko tasalämpöistä, ja thermoclinesia ei ole samalla tavalla kuin kesällä.

Vaikutukset ekologiaan ja vesiekosysteemiin ovat merkittäviä. Termokliini rajoittaa veden lämpötilan ja hapen sekä ravinteiden vaihtoa kerrosten välillä, mikä vaikuttaa fytoplanktonin, zooplanktonin ja kalojen elinympäristöihin. Monet tai kaikki eläin- ja mikrobiyhteisöt sopeutuvat erityisesti tähän lämpötilagradienttiin, ja kalalajit voivat siirtyä thermokliinin kohdalle liven, löytääkseen sopivaa lämpötilaa tai ravintoa.

Mittaus ja havainnointi tapahtuvat yleensä käyttämällä mittauslaiteita, kuten CTD-profiileja, joilla mitataan veden lämpötila, suolapitoisuus ja tiheys syvyyden mukaan. Yleisymmärrys termokliinistä perustuu sekä kenttämittauksiin että vedenpinnan lämpötilan ja vuodenaikojen tilastollisiin malleihin. Termokliini on tärkeä käsite fysikaalisessa ja ekologisessa hydrografiassa kielitaidosta riippumatta.