Termokliini

Termokliini on vesistön kerros, jossa lämpötila laskee nopeasti syvyyden kasvaessa. Siinä muodostuu lämpötilagradientti, joka voi estää sekoittumisen pintaveden ja syvempien vesien välillä. Termokliinin voimakkuus ja syvyys vaihtelevat alueittain sekä vuodenaikojen mukaan.

Trooppisissa merissä termokliini voi olla syvä ja jyrkkä, kun taas kylmissä vesissä se on usein ohuehko tai voi kadota talvella kokonaan. Makeassa vedessä, kuten järvissä, termokliini kehittyy yleensä kesäisin pintaveden lämpenemisen myötä; talvella se voi heiketä tai hävitä, kun vesikerrokset sekoittuvat.

Termokliinillä on merkittävä vaikutus vesistön ekologiaan ja biogeokemiaan. Se rajoittaa pystysuoraa sekoittumista, mikä vaikuttaa ravinteiden ja hapen jakautumiseen sekä kasviplanktonin tuotantoon. Tämä heijastuu myös kasvi- ja eläinlajien levinneisyyteen sekä ravintoverkoissa tapahtuvaan energiankierräykseen.

Mittaaminen ja havainnointi perustuvat veden lämpötilan mittaamiseen syvyyden mukaan. Yleisimmin käytetään CTD-laitteita (conductivity-temperature-depth), joilla rakennetaan lämpötilaprofiili. Satelliittikartoitukset voivat antaa pintalämpötilaa, mutta termokliinin tarkka syvyysvaisto edellyttää in situ -mittauksia.

Ilmastonmuutoksen myötä pintaveden lämpötilan nousu voi vahvistaa veden kerrostuneisuutta ja pidentää termokliinin kestoa, mikä vaikuttaa hapen ja ravinteiden vaihtoon sekä vesistöekosysteemien toimintaan.