teleskooppia

Teleskooppi on optinen instrumentti, jolla voidaan havaita ja suurentaa etäisiä kohteita keräämällä valoa ja muodostamalla kuvan, jota katsellaan okulaarin kautta. Tehokkuus riippuu valonkeruukyvystä, joka määritellään apertuurilla eli aukon koolla; suurempi aukko kerää enemmän valoa ja mahdollistaa paremman resoluution.

Teleskooppeja on useita tyyppejä. Refraktorit, eli linssikaukoputket, käyttävät yhdellä tai useammalla linssillä valon taittumista. Reflektorit, eli peilikaukoputket, ohjaavat valon pääpeilillä kohti polttopistettä. Katadioptriset teleskoopit yhdistävät linssien ja peilien ominaisuuksia ja voivat olla sekä käytännöllisiä että käytössä vakaampia. Teleskoopit voivat olla koko-, rakenne- ja käyttötarkoitukseltaan erilaisia, ja ne vaativat usein vakaata jalustaa sekä tarkennusmekanismeja.

Historiaan kuuluu varhaisten optisten laitteiden kehitys 1600-luvulla. Ensimmäisiä kaupallisia malleja tekivät 1600-luvulla useat valmistajat, ja Galileo Galilei teki 1600-luvulla kuuluisia tähtihavaintoja käyttäen teleskooppia. Keplerin suunnittelut paransivat kuvan laatua. Vuosisatojen aikana teleskoopin rakenne ja tarkkuus ovat kehittyneet merkittävästi.

Nykyään teleskooppeja on sekä harraste- että ammattikäyttöön. Pienet refraktorit ja keskikokoiset reflektorit soveltuvat yleiseen tähtiharrastukseen, kun taas suuremmat observatorio- ja avaruusteleskoopit mahdollistavat edistyneemmät havainnot sekä moniaallonpituuksien tutkimuksen. Radioteleskoopit sekä muut aallonpituudet täydentävät näkökenttää laajasti.