tekstiilimateriaaleja

Tekstiilimateriaaleja käsittelee termi, jolla tarkoitetaan kuituja ja niistä valmistettavia materiaaleja, joista tekstiilit, vaatteet ja kodintekstiilit valmistetaan. Materiaalit voidaan jaotella pääosin luonnon- ja keinokuituihin sekä näiden seoksiin. Valinnan taustalla ovat kuitujen ominaisuudet kuten lämpötila- ja kosteuden Hallinta, kestävyys sekä hoitovaatimukset.

Luontaiset kuidut jakautuvat kasvi- ja eläinkuituihin. Kasvikuituihin kuuluvat esimerkiksi puuvilla, pellava ja hamppu. Puuvillakuidun pehmeä tuntu, hyvä kosteudenimemiskyky ja mukavuus ovat sen hyötyjä, mutta kuitu voi kutistua ja kerätä ryppyjä. Pellava on vahva, viileä ja kosteuden johtava sekä nopeasti kuivuva, mutta ryppyinen ja hieman jäykkä. Hamppu on erityisen kestävä ja ekologinen, kuidut ovat vahvojakin ja ne voivat tarjota luonnollisen kiillon. Eläinkuituihin lukeutuvat esimerkiksi villa ja silkki: villa antaa lämpöä ja kosteuden säätelyä, mutta voi vaatia huolellista käsittelyä; silkki on kevyt ja kiiltävä, mutta herkkä ja arka.

Keinokuidut koostuvat synteettisistä kuidusta (esimerkiksi polyesteri, polyamidi, akryyli) sekä regeneroiduista kuiduista kuten viskoosi ja lyocell. Synteettiset kuidut ovat kestäviä, helppohoitoisia ja muotoutuvia, mutta voivat sisältää mikromuovivaikutuksia; viskoosi jäljittelee luonnonkuitujen tuntoa mutta valmistusprosessi voi olla ympäristövaikutuksiltaan raskaampi. Lyocell on regeneroitu kuitu, jonka valmistus on usein ympäristöystävällisempää ja jolla on hyvä kosteudenhallinta.

Seokset yhdistävät kuitujen ominaisuuksia, esimerkiksi puuvillan pehmeyden ja polyesterin kestävyyden sekä värjäytymiskyvyn. Valinta riippuu käyttötarkoituksesta, hoitovaatimuksista ja ympäristötekijöistä. Tekstiilimateriaalien kehitys suuntautuu kestäviin ja kierrätettäviin kuituihin sekä tuotantoprosessien parantamiseen.