Puuvillakuidun

Puuvillakuitu on luonnonkuitu, joka muodostuu puuvillakasvin siemenpinnan ympärille kehittyvistä yksittäisistä solukuiduista. Kuitu koostuu pääasiassa celluloseistä ja esiintyy pitkittäisinä, ohutsuisina ja taipuisina lankoina, joita voidaan kammata ja kutoa. Puuvillakuidun ominaisuuksiin kuuluvat pehmeys, hyvä kosteuden sitomiskyky ja ilmavuus.

Puuvillakuitu on pehmeä ja miellyttävä iholla, ja se sitoo kosteutta hyvin. Sillä on sekä kuivana että märänä hyvä kesto sekä hyvä hengittävyys, mikä tekee siitä suositun valinnan tekstiilikuiduksi. Luontaisena kuituna se on myös biohajoava ja helposti värjättävä.

Teollinen tuotanto alkaa siementen erottelulla eli ginningilla, jonka jälkeen kuitua käsitellään korttaamalla ja kammamalla. Näin kuidut irrotellaan ja valmistellaan ohuiksi langoiksi. Seuraavat vaiheet ovat kehräys sekä kudonta tai neulonta, ja lopuksi viimeistelyyn kuuluu esimerkiksi värjäys ja kiinnitys.

Vaikka puuvillakuitu on uusiutuva ja biologisesti hajoava raaka-aine, sen tuotantoon liittyy ympäristöhaasteita. Puuvillaviljelmät kuluttavat runsaasti vettä ja voivat vaatia torjunta-aineita. Kestävän kehityksen ratkaisuja ovat orgaaninen puuvilla sekä kierrätettyjen kuitujen käyttö.

Maailman suurimmat tuotantomaat ovat Intia, Kiina, Yhdysvallat, Pakistan ja Brasilia. Puuvillakuitua käytetään laajasti tekstiiliteollisuudessa: vaatteet, liinavaatteet, pyyhkeet sekä kodintekstiilit.