tekstiilikuiduilla

Tekstiilikuitu on ohut, pitkäkestoinen kuitu, josta valmistetaan lankoja ja lopulta tekstiilejä. Kuituja voidaan saada luonnonperäisinä tai keinotekoisina. Tekstiilikuidut voivat esiintyä yksittäisinä kuiduina tai filamentteina, ja niiden ominaisuudet määräytyvät pituuden, tiheyden ja kemiallisen koostumuksen perusteella.

Luonnonkuidut jaetaan kasvi- ja eläinperäisiin. Kasvikuituja ovat esimerkiksi puuvilla, pellava ja hamppu; eläinkuiduja villa ja silkki. Keinotekoiset kuidut jaetaan regeneroiduihin cellulosekuituihin kuten viskoosi ja lyocell sekä synteettisiin kuituihin kuten polyesteri, nylon ja akryyli. Usein kuidut käytetään sekoitteina, jolloin yhdistetään eri kuitujen parhaat ominaisuudet.

Ominaisuudet ja käsittely: Kuitujen pituus ja kemiallinen koostumus vaikuttavat kankaan kestävyyteen, tuntoon ja kosteuden sitomiskykyyn. Pitkäkuituiset kuidut tarjoavat usein tasaisemman, vahvemman kankaan; lyhyet kuitut voivat olla pehmeämpiä mutta vähemmän kestäviä. Ennen kutomista tai neulomista kuidut käsitellään, kuten kortituksella (carding) ja kammituksella (combing), ja lopulta ne kehrätään langaksi. Filamentit voidaan käyttää suoraan lankana.

Käyttökohteet ja ympäristö: Tekstiilikuidut muodostavat vaatteiden, kodintekstiilien ja teollisten tekstiilien perusmateriaalin. Ympäristövaikutukset liittyvät sekä kuidun tuotantoon että käyttöönottoon: luonnonkuidut ovat usein biohajoavia, mutta niiden viljely voi kuluttaa paljon vettä ja maaperää; keinotekoiset kuidut voivat aiheuttaa mikromuoveja ja niiden tuotanto vaatii energiaa sekä kemikaaleja. Kierrätys ja kiertotalous ovat tärkeitä keinoja, joilla tekstiilikuitujen kestävyys paranee.