Kasvikuituja

Kasvikuituja ovat luonnonvaraisista tai viljellyistä kasveista peräisin olevia kuituja, joita saadaan kasvin solukuiduista, pääasiassa selluloosasta. Ne ovat biohajoavia, uusiutuvia ja niitä käytetään laajasti sekä tekstiilissä että teollisissa sovelluksissa sekä erilaisten komposiittimateriaalien täyte- tai vahvikekuituina. Kasvikuituja voidaan kerätä merenkierrokselta valmistusliuoksille, jolloin ne muodostavat pitkäkuituisia tai lyhytkuituisia raaka-aineita.

Tärkeimmät kasvikuitulähteet ovat pellava, hamppu, puuvilla, juutti, sisal ja bambu. Pellava- ja hamppukuidut ovat tunnettuja kapeista, karkeammista kuiduistaan ja hyvästä vetolujuudestaan, kun taas puuvillakuitu on erittäin pehmeä ja kosteutta sitova. Juutti ja sisal puolestaan tarjoavat karkeampaa vahvikekuitua, jota käytetään usein köysissä ja komposiiteissa. Bambuaiheetu perustuu sekä luonnon kuituihin että regeneroituihin ratkaisuisiin, ja sitä käytetään sekä tekstiileissä että kevytkomposiitteissa.

Kuidun tuotanto jakautuu mekaanisiin ja kemiallisiin prosesseihin. Mekaanisessa valmistuksessa kuidut erotetaan hankaukalla ja karstauksella; kemialliset menetelmät kuten rettaus, liuotus ja karbonatiokäsittely vaikuttavat kuidun puhtauteen ja suorituskykyyn. Kasvikuitujen ominaisuudet vaihtelevat lähteen mukaan, mutta niille tyypillisiä ovat hyvä kosteuden sitomiskyky, matala tiheys ja kohtuullinen vetolujuus sekä luonnollinen jäykkyys. Kasvikuituja käytetään laajasti tekstiilissä, verhoiluissa, nonwoven-materiaaleissa sekä luonnonkuitupohjaisissa komposiitteilta auto- ja rakennusteollisuudessa.

Ympäristö- ja kestävyysnäkökulmassa kasvikuitujen tuotanto voi olla pienempi hiilijalanjälki kuin synteettisillä kuiduilla, mutta se on riippuvainen viljelykierto-olosuhteista, vedenkäytöstä ja maaperän terveydestä. Puuvillatuotanto voi vaatia huomattavia vesivaroja ja torjunta-aineita, kun taas pellava ja hamppu voivat usein menestyä pienemmällä ympäristökuormituksella. Kasvikuitujen kierrätys, uudelleenkäyttö ja biopohjainen käsittely ovat keskeisiä kehitysalueita alalla.