tajunnanheikkenemistä

Tajunnan heikkeneminen tarkoittaa tilaa, jossa henkilön tietoisuus ja kyky reagoida ympäristöön heikkenevät. Se voi ilmetä lievästä väsymyksestä ja sekavuudesta aina tajuttomuuteen asti. Tajunnan heikkeneminen on usein oire, ei itsenäinen sairaus, ja sen taustalla voi olla monenlaisia syitä.

Yleisimmät syyt voidaan jakaa useisiin ryhmiin: synkoopit eli hetkellinen verenkierron tai sydämen toiminnan häiriö, delirium tai enkefaliitti (akuutti sekavuus ja havaintojen virheellinen tulkinta), sekä tilat, joissa tajunta laskee koomaksi asti. Aineiden vaikutukset, kuten alkoholi tai huumeet sekä lääkkeiden yhteisvaikutukset, voivat aiheuttaa tajunnan heikkenemistä. Metaboliset ja elektrolyyttihäiriöt (esim. hypoglykemia, hyponatremia) sekä hypoksia, hengitys- tai verenkiertohäiriöt, aivovamma tai aivoinfektiot voivat johtaa tajunnan alenemaan. Infektiot, maksavaivat, munuaissairaudet ja mitä tahansa, mikä heikentää aivojen toimintaa, voivat myös olla taustalla.

Oireet ja tunnusmerkit vaihtelevat: sekavuus, uneliaisuus, hitaat tai vajaakäyttöiset reaktiot, orientaatiovaikeudet, puutteellinen vastustuskyky sekä joskus kouristukset. Hätätilanteessa on tärkeää huomioida äkillinen tajunnan lasku tai henkilön kyvyttömyys herätä; tällöin tulee soittaa hätänumeroon.

Arviointi alkaa ensiapuasetelmista: varmistetaan hengenvetojen ja verenkierron riittävyys (ABC-henkinen arviointi), mitataan verensokeri, hapetusta ja elintoimintoja, sekä tehdään tarvittaessa GCS-arviointi. Tarvittaessa potilas tutkitaan lisäselvityksin (laboratorio, kuvantaminen kuten CT/MRI) ja hoito suunnataan taustalla olevaan syyhyn.

Hoito painottuu taustan hoitoon ja potilaan tilan seuraamiseen. Kiireellisissä tapauksissa saatetaan tarvita hengityksen turvaamista, nestehoitoa ja mahdollisia myrkytyksen tai aineenvaihdunnan korjaustoimenpiteitä. Ennaltaehkäisy perustuu riskitekijöiden hallintaan, lääkehoidon tarkkaan seurantaan sekä perussairauksien hoitoon. Ennuste riippuu syystä, määrästä ja potilaan yleisestä terveydestä.