tajuttomuuteen

Tajuttomuus on tila, jossa henkilö menettää tajun tai reagoi ympäristöön vain heikosti. Tajuttomuuteen voi johtaa monenlaiset syyt, ja tila voi olla ohimenevä synkooppi tai pitkäkestoisempi koma. Tajuttomuuteen liittyy yleensä vakava tilanne, jonka arviointi ja hoito on aloitettava nopeasti.

Yleisimmät syyt ovat synkopen (ohimenevä ohitus aivoihin kohdistuvasta verenkiertohäiriöstä), epileptiset kohtaukset, aivovamma, aivoinfarkti tai -tulehdus, hypoglykemia, päihtyminen (alkoholi tai huumeet) sekä vakavat metabolia- ja elektrolyyttihäiriöt. Muita mahdollisia syitä ovat infektiot, hengitystoiminnan tai verenkierron häiriöt sekä toksiset tilat.

Arviointi ja hätähoito alkavat välittömästi ABC-periaatteella: ilmatie, hengitys ja verenkierto. Henkilö asetetaan tarvittaessa kylkiasentoon ja hengitys turvataan, tarvittaessa hapetetaan tai tuetaan hengitystä. Tärkeät alkuarviot sisältävät tietoisuuden määrällisen mittauksen (esim. GCS tai AVPU), verensokerin mittauksen sekä peruselintoimintojen seurantaa. Todennäköisten syiden selvittämiseksi tehdään laboratorio-, kuvaus- ja tarvittaessa EEG-/tutkimuksia.

Hoito riippuu syystä: hypoglykemia hoidetaan glukoosinsaannilla, kohtaukset lievitetään antikonvulsivilla lääkityksellä, ja vakavissa aivorungon tai verenkierron häiriöissä toteutetaan asianmukaiset akuutit hoitotoimenpiteet. Infektioista ja toksisuuksista määrätään tarvittavat lääkkeet; aivohäiriöissä noudatetaan spesifisiä hoito-ohjeita.

Ennuste riippuu tajuttomuuden kestosta ja sen taustalla olevasta sairaudesta. Lyhytaikainen tajuttomuus voi toipua täysin, kun taas pidempi- tai monivivahteinen tajuttomuus vaatii pitkäaikaista hoitoa ja seurantaa. Ennaltaehkäisy keskittyy riskitekijöiden hallintaan ja perussairauksien asianmukaiseen hoitoon.