taivutusmerkkejä

Taivutusmerkkejä ovat sanoihin liitettyjä taivutuksen lopullisia osia, jotka ilmaisevat kieliopillisia tietoja. Suomen kielessä taivutusmerkkejä käytetään laajasti sekä substantiiveihin että adjektiiveihin pienentääkseen tai muokatakseen sanan merkitystä. Ne ovat yleensä suffiksiä, jotka syntyvät sanavartalon perään ja voivat muuttua äänteellisesti, esimerkiksi vihreästä muun muassa konsonantti- ja vokaaliharmonian sekä konsonantti- gradation vaikutuksesta.

Nimi- ja adjektiivitaivutus. Substantiivit ja adjektiivit taivutetaan pääosin sijamuorilla ja luvulla. Yleisimmät sijamuotit ilmaisevat tilaa, suuntaa ja ominaisuuksia, kuten nominatiivi, genetiivi, partitiivi sekä inessiivi, elatiivi, illatiivi, adessiivi, ablatiivi, allatiivi, essiivi, translatiivi, abessiivi ja comitatiivi. Esimerkki sanarivistä talo: nominatiivi talo, genetiivi talon, partitiivi taloa, inessiivi talossa, illatiivi taloon, adessiivi talalla, ablatiivi talalta, allatiivi talolle, essiivi talona, translatiivi taloksi, abessiivi talotta, comitatiivi taloineen. Pluralisissa muodoissa taivutuspäätteet muuttuvat, ja taivutukset vaikuttavat myös sanan vartalon äänteisiin.

Possessiivitaivutus. Suomen kielessä omistusilmauksia muodostetaan omistusloppuisilla taivutussadena: taloni (minun taloni), talosi (sinun talosi), talonsa (hänen talonsa). Omistuslisäyksen lisäksi sijamuodon loput voivat yhdistyä, esimerkiksi talossani tarkoittaa “ minun talossani ”.

Verbeihin liittyvät taivutusmerkit. Verbit taivutetaan henkilön ja luvun mukaan sekä ajan ja moodin mukaan. Esimerkiksi mennä-verbin nykyajan yksikön muodot ovat minä menen, sinä menet, hän menee, me menemme, te menette, he menevät. Menneisyyden ilmaisussa: minä menin, me menimme, hän meni, he menivät. Verbeissä taivutuksen loput heijastavat sekä personaa että aikaa sekä usein muita kehitysmuotoja.

Taivutusmerkkejä koskevat periaatteet, kuten vokaaliharmonia ja konsonanttivaihtelu, vaikuttavat yksittäisiin lopputoihin. Siksi taivutus on tärkeä osa sanan morfologista rakennetta ja merkittävä osa suomen kieliopin järjestelmää.