taiteellisuuden

Taiteellisuus on taiteen arvioinnissa käytetty käsite, joka kuvaa teoksen kykyä välittää merkitystä ja herättää vastakaikua sekä muodollisesti että sisällöllisesti. Se viittaa ilmaisun luonteeseen, luovuuteen ja autenttisuuteen; se ei ole pelkästään teknistä taituruutta.

Keskeisiä piirteitä taiteellisuudessa ovat ilmaisun omaperäisyys, muodon ja sisällön vuorovaikutus sekä kyky tarjota tulkinnanvaraisuutta. Taiteellisuus syntyy usein teoksen idean ja toteutuksen yhteydestä, missä tarkoitukselliset valinnat muodostavat yhtenäisen kielen. Se heijastuu sekä tekijän intentionaalisuudessa että kontekstissa, jossa teos syntyy ja vastaanotetaan.

Historiallisesti taiteellisuuden käsittely on vaihdellut: eri aikakaudet ja suuntaukset ovat painottaneet yksilöllistä näkemystä, kieltä, symboliikkaa tai edustavuutta eri tavoin. Modernismi korosti henkilökohtaista ilmaisua ja sisäistä todellisuutta, klassiset traditiot korostivat sekä yhteyttä traditioon että muodon hallintaa.

Arviointi taiteellisuudesta on usein subjektiivista; kriitikot ja oppilaitokset painottavat estetiikkaa, originaliteettia, merkityksellisyyttä ja vaikuttavuutta. Taiteellisuus määrittyy siis sekä teoksen sisällön että sen ilmaisun tavasta.

Käytännössä taiteellisuus näkyy teoksen valinnoissa, kuten teoksen kysymysten asettelussa, kielen tai visuaalisen kielen ratkaisuissa sekä kyvyssä luoda uutta kokemusta katsojalle tai lukijalle.