omaperäisyys

Omaperäisyys on kykyä tuottaa ilmaisua, joka on tekijän omaa ja tunnistettavissa omaa näkemystä kuvaavana. Se viittaa laadulliseen erottuvuuteen: idea, ratkaisut tai tyylikeinot ovat omaperäisiä eivätkä pelkästään jäljitelmiä tai liiallisia lainoja. Etymologisesti termi koostuu sanoista oma ja peräisyys, ja sitä käytetään laajasti taiteen, kirjallisuuden, muotoilun ja muun kulttuurituotannon yhteydessä.

Omaperäisyys ei edellytä kaikenlaisia radikaaleja ratkaisuja, vaan kyse on tekijän ainutlaatuisesta lähestymistavasta ja ilmaisun tavasta. Se rakentuu kokemuksesta, näkökulmasta ja menetelmien yhdistämisestä sekä kyvystä käyttää kieltä, kuvia, sävyjä tai rakenteita tavalla, joka antaa teokselle uuden, tunnistettavan leiman. Omaperäisyyttä arvioidaan usein yhdessä muun osaamisen kanssa: tekninen suoritus, kontekstiin soveltuvuus sekä ilmaisun selkeys vaikuttavat siihen, miten omaperäisyyttä koetaan.

Alalla, kuten opetuksessa ja kriittisessä arvioinnissa, omaperäisyys nähdään tärkeänä osana arviointia. Sillä on myös rajoituksia: sitä ei ole aina helppo mitata tai määritellä, ja se voi ilmetä eri tavoin riippuen alasta. Omaperäisyys voi ilmetä esimerkiksi tarinankerronnan rytmissä, visuaalisessa ilmeessä, äänimaisemassa tai rakenteessa.

Koko käsite korostaa tekijän omaa ääntä osana kulttuurista monimuotoisuutta.