säätyjärjestelmästä

Säätyjärjestelmä viittaa sosiaalisen organisaation muotoon, jossa yhteiskunta jaetaan perinnöllisiin tai ammatillisiin ryhmiin, joilla on erilaiset oikeudet, velvollisuudet ja sosiaalinen asema. Tämä järjestelmä oli tyypillinen monille historiallisille yhteiskunnille, erityisesti keskiaikaisessa ja varhaismodernissa Euroopassa.

Yleisimmät säädyt olivat papisto, aateli ja porvaristo tai kolmas sääty, johon kuului suurin osa väestöstä, kuten talonpojat, käsityöläiset ja kauppiaat. Jokaisella säädyllä oli omat etuoikeutensa ja rajoituksensa. Papiston tehtävänä oli hengellinen ohjaus ja koulutus, aateliston puolestaan sotilaallinen puolustus ja hallinto, ja kolmannen säädyn vastuulla oli taloudellinen tuotanto.

Säätyjärjestelmän merkitys oli sen kyvyssä luoda vakaus ja ennustettavuus yhteiskuntaan. Se määritteli ihmisten roolit ja mahdollisuudet syntymästä lähtien, ja sosiaalinen liikkuvuus oli yleensä rajallista. Tämän järjestelmän kritiikki ja sen hajoaminen liittyivät valistuksen ihanteisiin tasa-arvosta ja yksilön oikeuksista, johtaen lopulta monissa maissa säätyjen lakkauttamiseen ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntajärjestykseen. Nykyään säätyjärjestelmää ei enää virallisesti ole käytössä missään maassa, mutta sen jäänteitä saattaa yhä näkyä joissakin sosiaalisen eriarvoisuuden muodoissa.