säteilytystä

Säteilytys tarkoittaa ionisoivan säteilyn altistumista tai sen käyttöä aineiden ja elintoiminnan prosesseissa. Säteilytystä voivat aiheuttaa luonnolliset sekä ihmisen tuottamat lähteet, ja sitä hyödynnetään monin tavoin teollisuudessa, lääketieteessä ja tutkimuksessa.

Luonnollinen taustasäteily johtuu maaperästä, radonista ja kosmisesta säteilystä. Keinotekoisia lähteitä ovat muun muassa lääketieteelliset kuvantamismenetelmät (röntgen ja tietokonetomografia), radionuklidien käyttö diagnostiikassa ja terapiassa, teollinen radiografia, sterilointi sekä ydinenergiaan liittyvät prosessit.

Ionisoiva säteily voi aiheuttaa kudosvaurioita solutasolla ja lisätä pitkäaikaisten terveysriskien, kuten syövän, todennäköisyyttä. Riskit riippuvat annoksesta, laadusta ja altistuksen kestosta. Absorbottu annos mitataan grayilla (Gy); ekvivalentti- ja tehokas annos mitataan sieverdilla (Sv), ottaen huomioon säteilyn laadun.

Turvallisuusperiaatteet perustuvat kolmeen keinoon: aika, etäisyys ja suojautuminen. Altistusta pyritään vähentämään pitämällä etäisyyttä lähteestä, rajoittamalla altistuksen kestoa sekä käyttämällä asianmukaisia suojauksia ja mittauksia. Kansainvälisiä ja kansallisia säädöksiä ohjaavat ICRP sekä Suomessa Säteilyturvakeskus (STUK).

Sovelluksia ovat lääketieteellinen kuvantaminen ja säteilyhoito, sterilointi sekä elintarvikkeiden käsittely sekä teollinen materiaalien tarkastus. Säteilytyksen turvallisuudesta huolehditaan sekä työntekijöiden että yleisön suojaamiseksi valvonta- ja hätävalmiustoimenpitein.