säteilyhoitona

Säteilyhoitona, eli radioterapiana, tarkoitetaan ionisoivaa säteilyä hyödyntävää hoitoa, jonka tavoitteena on tuhota syöjäsoluja tai estää niiden kasvua ja jakautumista. Hoito voi olla ulkoista säteilyä (ulkoisen säteilyn radioterapia) tai sisäistä brachyterapiana, jossa säteilylähde sijaitsee kasvaimen tai sen läheisyydessä. Radioterapiaa voidaan käyttää yksinään tai yhdessä leikkauksen ja/tai kemoterapiaan.

Ionisoiva säteily aiheuttaa DNA-vaurioita erityisesti nopeasti jakautuvissa soluissa. Tämä johtaa solukuolemaan tai pysäyttämiseen, mikä vähentää kasvaimen solumäärää ja voi lievittää oireita. Hoitoa suunnitellaan huolellisesti: pyritään maksimoimaan kasvaimen hallinta samalla suojellen normaalia kudosta.

Tekniikoita ovat ulkoinen säteily (EBRT), brachyterapia sekä uudemmat tekniikat kuten konformoitua radioterapiaa (IMRT), kuvaperustainen radioterapia (IGRT) sekä stereotaktinen radioterapia (SRT). Joissakin tapauksissa hyödynnetään protoni- tai muuhun kuin fotoneihin perustuvaa säteilyä.

Hoitojaksoja on usein useita viikkoja; annostus ja jakaminen (fractionointi) suunnitellaan potilaan kasvaimen koon, sijainnin ja terveiden kudosten sietokyvyn mukaan. Hoitokokonaisuus voidaan yhdistää muiden hoitojen kanssa parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi.

Sivuvaikutukset riippuvat hoitoalueesta. Yleisimpien sivuvaikutusten joukkoon kuuluu iho- tai limakalvoärsytys, väsymys sekä paikalliset oireet, kuten ruokatorven, suoliston tai virtsarakon toimintojen muutokset. Useimmat oireet ovat ohimeneviä ja lieventyvät hoidon päätyttyä, mutta joidenkin potilaiden kohdalla voi ilmetä pitkäaikaisia tai kroonisia vaikutuksia.

Radioterapian tarkoituksena on tarjota tehokas kasvaimen hallinta mahdollisimman pienin sivuvaikutuksin. Hoito on yleisesti käytetty syöpähoito ja sitä räätälöidään yksilöllisesti kuvantamisen ja suunnittelun avulla.