säteilyaltistukselle

Säteilyaltistus tarkoittaa ionisoivan säteilyn aiheuttamaa energian siirtymistä kappaleeseen, usein ihmiseen. Absorboitu annos (Gy) kuvaa kulutetun energian määrää massayksikköä kohti, ja tehokas annos (Sv) huomioi säteilyn tyypin sekä kudosten biologisen herkkyyden. Altistus voi olla ulkoista tai sisäistä sekä kertaluonteista että kroonista.

Mittaukset ja yksiköt: Absorboitu annos ilmoitetaan Gy, tehokas annos Sv. Annosnopeus (Gy/h, Sv/h) kertoo, kuinka nopeasti annos kertyy. Tiettyjä lähteitä ovat luonnollinen tausta, lääketieteelliset toimenpiteet, työperäinen altistus sekä ympäristöonnettomuudet.

Vaikutukset: Suuret annokset voivat aiheuttaa välitöntä haittaa ja säteilysairautta, kun taas pienemmät, pitkään jatkuvat annokset voivat lisätä syövän riskiä ja aiheuttaa mutaatioita. Deterministiset vaikutukset ilmenevät annosrajan ylittäessä, stokastiset vaikutukset kuitenkin lisääntyvät annoksen mukaan ilman selvää ylärajaa.

Suojelu ja sääntely: Keskeisiä periaatteita ovat aika, etäisyys ja suojautuminen. Altistusta pyritään minimoimaan, käytetään asianmukaisia suojalaitteita ja dosimetriaa seurataan yksilöllisesti. Kansainväliset ohjeet pohjautuvat ICRP:n suosituksiin; kansallisesti valvovat viranomaiset, kuten STUK, vastaavat käytännön toteutuksesta.

Riski ja käytäntö: Säteilyaltistuksen hallinta perustuu riskinarvioon, tiedottamiseen ja koulutukseen. Luonnollinen tausta on jatkuva, mutta lääketieteelliset ja työperäiset lähteet voivat kasvattaa kokonaisaltistusta. Tavoitteena on ylläpitää turvallisuuskulttuuri ja minimoida haitat.