sähköstä

Sähkö on energian muoto, joka syntyy varauksien liikkeestä ja sähkömagneettisista vuorovaikutuksista. Sähkövirta tarkoittaa varauksien, yleensä elektronien, liikettä johtimessa. Jännite eli potentiaaliero määrittää, kuinka voimakkaasti varatut hiukkaset pyrkivät liikkumaan. Sähköenergiaa mitataan volteina (V), amperina (A) ja watteina (W); energian kulutusta ilmoitetaan yleisesti kilowattitunneissa (kWh).

Sähkön tuotanto on monimuotoista. Pääasialliset tuotantomuodot ovat fossiiliset polttoaineet (hiili, öljy, maakaasu), ydinvoima sekä uusiutuvat lähteet kuten vesivoima, tuuli ja aurinko. Sähköä tuotetaan voimalaitoksissa ja siirretään pitkän matkan verkostoilla suurjännitteisillä siirtojohtoverkoilla. Siirtäminen vähentää häviöitä, ja jakeluverkoilla jännite muokataan kuluttajaa varten pienemmäksi muuntajien avulla.

Sähköverkot käyttävät suurimmaksi osaksi vaihtovirtaa (AC), jonka taajuus on 50 Hz useimmissa maissa tai 60 Hz joissakin muualla. Tuotantoa ja kulutusta pyritään tasapainottamaan reaaliajassa, ja älyverkot sekä energiatehokkaat laitteet parantavat järjestelmän luotettavuutta ja kestävyyttä.

Historia ja peruslait: sähköä tutkittiin 1800-luvulla useiden tutkijoiden toimesta. Ohmin laki ja Kirchhoffin säännöt sekä Faradayn induktio ovat keskeisiä, ja Maxwellin yhtälöt muodostavat sähkömagneettisen vuorovaikutuksen teoreettisen perustan. Sähköllä on laaja sovellusala teollisuudesta kotitalouksiin ja tietoliikenteeseen.

Turvallisuus ja ympäristö: sähköasennusten turvallisuus on tärkeää, ja laitteiden asianmukainen käyttö sekä energiatehokkuus vähentävät ympäristövaikutuksia. Siirtymä kohti puhtaampia tuotantomuotoja on keskeinen osa nykyistä energiapolitiikkaa.