syväpainatukset

Syväpainatukset ovat grafiikan tekniikoiden ryhmä, jossa kuva muodostuu metallilevylle syventäviin uriin tai naarmuihin. Levyä käsitelään siten, että muste täyttää urat ja paperi painetaan levyn päälle suurella paineella, jolloin kuva siirtyy paperille. Levyjä käytetään tavallisesti kuparista tai sinkistä; kuviot voidaan muodostaa kaivertamalla, piirtämällä suoraan tai käyttämällä kemiallisia prosesseja kuten etsauksia. Tekniikoihin kuuluu useita lähestymistapoja, kuten etsaukset (etching), kaiverrukset (engraving), sekä muita menetelmiä, kuten akvatinta (aquatint) ja mezzotiinta (mezzotint), jotka laajentavat viivojen, sävyjen ja tekstuurien mahdollisuuksia.

Painatusprosessi etenee esimerkiksi seuraavasti: levy valmistellaan ja kuviopitoinen piirustus tai kaiverrus tehdään levyyn; levy käsitellään ja ristiriidat täytetään musteella, jonka jälkeen pinta pyyhkitään niin, että muste säilyy vain uurissa. Levy asetetaan märän paperin päälle ja painetaan kovalla paineella, jolloin muste siirtyy paperille. Tulosteet voivat olla yksittäisiä teoksia tai osa pienempiä painosmittoja; ne numeroidaan ja signeerataan.

Syväpainatusta on käytetty laajalti taidegrafiikassa sekä kirjapaino- ja kuvitustöissä. 1500–1700-lukujen Euroopassa kehitetyt tekniikat loivat pohjan tyylille, jota esittivät merkittävät mestarit kuten Rembrandt van Rijn, Jacques Callot ja Francisco Goya. Nykyään syväpainatus on edelleen tärkeä osa taidegrafiikkaa ja kirjapainotekniikoita, tarjoten laajan valikoiman viivoja, sävyjä ja syvyysvaikutelmia sekä mahdollisuuden pieniin ja rajoitettuihin painoksiin.