taidegrafiikkaa

Taidegrafiikka on visuaalisen taiteen ala, jossa alkuperäisteos syntyy painamalla useita vedoksia samalta painomateriaalilta, kuten metallilevystä, kivestä, puusta tai silkkipinnalta. Vedokset muodostavat usein rajoitettuja sarjoja, ja ne ovat taiteilijan allekirjoittamia sekä päivämäärättyjä.

Keskeisiä tekniikoita ovat syväpainatus (etsausta, akvatinta, mezzotinto, kuivapainatus), reliefpainatus (puu- ja linoleikkaus), litografia sekä serigrafia. Lisäksi käytetään monotypiaa sekä collagraphiaa ja muita yhdistelmätekniikoita. Jokainen tekniikka tuottaa erilaisen ilmaisullisen vaikutelman.

Prosessi: taiteilija suunnittelee kuvan ja muokkaa painopintaa (levy, kivi, kangas). Vedokset painetaan yleensä useita kappaleita samasta matrixista; vedokset on numeroitu ja allekirjoitettu. Lisäksi voi olla artist proofs (AP-vedoksia), jotka eroavat normaalista sarjasta. Monimutkaisemmat teokset voivat yhdistää useita tekniikoita.

Historia: Taidegrafiikan juuret ulottuvat Kiinaan ja Japanin puupiirroksiin. Eurooppalainen taidegrafiikka kehittyi 1400-luvulla etsaus- ja puupiirrosten kautta, ja merkittäviä varhaisia mestareita olivat esimerkiksi Albrecht Dürer ja Rembrandt. 1700–1800-luvuilla litografia toi uuden vedostekniikan; 1900-luvulla serigrafia ja monotypia lisäsivät kokeellisuutta sekä laajaa käyttöä. Kansainvälisesti taidegrafiikka on ollut keskeinen keino tuottaa useita vedoksia ja ilmaisuja.

Suomessa taidegrafiikka on ollut tärkeä osa kuvataidetta, ja useat taiteilijat työskentelevät ateljeissa sekä näyttelyissä. Teoksia on esillä museoissa ja gallerioissa sekä säilytetään sekä julkisissa että yksityisissä kokoelmissa.

Keräily ja hoito: Painopaperi ja levyt voivat haurastua ajan myötä. Siksi vedokset kannattaa säilyttää valolta ja kosteudelta suojattuina sekä asianmukaisessa ilmastoinnissa. Teokset tulisi kehystää suojakalvoilla tai hoidettavina määränpäähän sopivissa kehyksissä sekä varmistaa, että painopinnat ja värit säilyvät optimaalisesti.